Lintupassi
Suomi
Etelänsatakieli

Etelänsatakieli

Luscinia megarhynchos

Tunnista etelänsatakieli äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Etelänsatakieli pesii Keski- ja Etelä-Euroopassa, Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, ja idässä levinneisyys ulottuu Mongoliaan saakka. Se on muuttolintu, joka talvehtii trooppisessa Afrikassa. Suomessa etelänsatakieli on harvinainen, eikä sitä nähdä vuosittain; havaintoja on kuitenkin joiltakin vuosilta useampia (esimerkiksi vuosilta 1990 ja 1992 neljä). Havainnot painottuvat huhtikuun lopusta heinäkuun alkuun, ja syksyltä on muutama lokakuinen havainto. Suomesta on hyväksytty yhteensä 46 havaintoa vuoteen 2022 asti.

Tiesitkö tätä?

  • 8.10.1990 Haliaksella tehtiin Suomen 15. havainto: yöllisen etelämyrskyn jälkeen saman vuoden poikanen löytyi aseman takapihan verkosta ja viipyi paikalla 21.10. asti.
  • Viime jääkausi erotti satakielet kahdeksi erillispopulaatioksi, jotka kehittyivät eri lajeiksi: etelänsatakieleksi ja satakieleksi.

Ääntely

Laulu
Kutsu
Varoitusääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Ulkonäöltään hyvin satakielen kaltainen: selkä lämpimänruskea, mutta pyrstö ja yläperä kirkkaan punaruskeat. Rintapuolella ei ole satakielelle tyypillistä harmaata täplitystä. Silmä on kookas ja tumma, sitä kiertää vaalea silmärengas. Lajit voivat olla maastossa vaikeita erottaa, joten erottavia piirteitä ovat erityisesti punertavampi pyrstö ja rinnan kuvioinnin puuttuminen; laulu on melodinen ja vaihteleva.

Heimo

rastaat

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

ruskea, harmaa, valkoinen, oranssi

Elinympäristön kuvaus

Pesii metsissä ja metsiköissä, joissa on runsas aluskasvillisuus, ja viihtyy usein vesistöjen läheisyydessä.

Ruokavalio

Syö pääasiassa maassa liikkuvia hyönteisiä ja muita selkärangattomia, kuten ampiaisia ja muurahaisia; syksyllä myös marjoja.

Käyttäytyminen

Muuttolintu, jonka laulu on melodista, voimakasta ja jatkuvasti muuntelevaa. Laulu koostuu trilleistä, huiluvihellyksistä sekä solisevista ja pulputtavista äänistä, usein lyhyinä säkeinä taukoineen.

Lähteet

Kuva: Warrieboy, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Luscinia megarhynchos - Common nightingale - Nachtegaal (cropped).jpg

Ääni: Sonothèque ADVL, XC918124, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/918124

Ääni: Sonothèque ADVL, XC707295, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/707295

Ääni: Joost van Bruggen, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Luscinia_megarhynchos_-_Common_Nightingale_XC431489.mp3

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32820

Tutustu myös