
Satakieli
Luscinia luscinia
Satakieli on varpuslintu, jonka levinneisyys ulottuu eteläisestä Fennoskandiasta ja Itä-Euroopasta Venäjän keskiosiin, Kazakstanin pohjoisosia sivuten; se talvehtii eteläisessä Afrikassa. Se suosii pesimäympäristönään sopivan aukkoisia ja ryteikköisiä lehtimetsiä, lehdonreunuksia ja puistometsiköitä. Satakieli tunnetaan voimakkaasta, öisinkin kantavasta laulustaan. Suomessa satakieli pesii pääosin etelässä, mutta sitä tavataan Oulua, Kemiä ja Kuusamoa myöten; pesiviä pareja arvioidaan olevan 18 000–25 000.
Tiesitkö tätä?
- Ennen syysmuutolle lähtöä vanhat satakielet käyvät läpi täydellisen sulkasadon, kun taas nuorilla sulkasato on osittainen.
- Satakielen laulu on niin voimakas, että se kantaa yöllä kauas.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Keskikokoinen, kauttaaltaan harmaanruskea varpuslintu, alapuoli harmaasta vaaleaan. Rinnassa on hienoa tummaa täplitystä, pyrstö on punaruskea ja silmä suuri ja tumma; sukupuolet ovat samanlaisia. Varoitusäänet ovat voimakas “jiiih” ja kaliseva ratina, ja laulu on erittäin voimakas sekä usein yöllä kuuluva.
Heimo
rastaat
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
ruskea, harmaa, valkoinen
Elinympäristön kuvaus
Sopivan aukkoiset ja ryteikköiset lehtimetsät, lehdonreunukset ja puistometsiköt.
Ruokavalio
Pääasiassa maasta etsittyjä selkärangattomia: hyönteisiä toukkineen, hämähäkkejä ja kastematoja; syksyllä myös marjoja.
Käyttäytyminen
Yömuuttaja, jonka aktiivisuus painottuu hämärään ja yöhön; piilottelevuuden vuoksi syysmuutto jää usein vähälle huomiolle. Vanhat linnut saapuvat reviireilleen keskimäärin viisi vuorokautta nuoria aikaisemmin. Koiraat laulavat usein öisin, ja laulu on hyvin voimakas ja kauas kantava. Suomessa kevään päämuutto osuu toukokuun loppupuolelle.
Lähteet
Kuva: Dion Art, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Восточный соловей (Luscinia luscinia), Битцевский лес.jpg
Ääni: Max Karlsson, XC655262, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/655262
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32819
