Puukiipijä

Puukiipijä

Certhia familiaris

Tunnista puukiipijä äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Hyvin yleinen

Puukiipijän levinneisyys on hyvin laaja: laji esiintyy Länsi-, Keski- ja Pohjois-Euroopassa ja yhtäjaksoisesti Aasian havumetsävyöhykkeellä aina Japaniin saakka. Se kelpuuttaa kaikenlaiset metsät, kunhan tarjolla on jykeväkaarnaisia, iäkkäitä puita. Laji on osittaismuuttaja ja monin paikoin paikkalintu. Suomessa puukiipijän yhtenäinen levinneisyys yltää eteläiseen Lappiin asti, ja pesimäkannaksi on arvioitu noin 200 000 paria.

Tiesitkö tätä?

  • Haliaksen rengastusten mukaan nuoret puukiipijät muuttavat keskimäärin kaksi viikkoa aikaisemmin kuin vanhat.
  • Puukiipijä kiipeää aina ylöspäin ja käyttää jäykkää pyrstöään tukena kuin tikka.

Ääntely

Laulu
Kutsu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Pieni, ruskeankirjava varpuslintu, jonka vatsapuoli on vaalea. Pitkä ja alaspäin kaartuva nokka, kapea vartalo ja jäykkä pyrstö, jota se käyttää tukena kiivetessään puiden runkoja ylöspäin. Etenee rungolla usein spiraalimaisesti ja siirtyy rungolta toisen tyveen lyhyellä, nopealla lennolla.

Heimo

puukiipijät

Koko

Pikkuinen (hippiäinen)

Värit

ruskea, valkoinen, harmaa

Elinympäristön kuvaus

Kaikenlaiset metsät, kunhan saatavilla on jykeväkaarnaisia ja iäkkäitä puita; viihtyy myös puistoissa ja vanhoissa lehtimetsissä.

Ruokavalio

Syö pääasiassa hämähäkkejä, hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita se etsii puiden kaarnan raoista; talvella myös siemeniä, ja se voi käydä ruokintapaikoilla syömässä rasvaa.

Käyttäytyminen

Osittaismuuttaja: monin paikoin paikkalintu, mutta pohjoisessa ja idässä pesivät yksilöt muuttavat. Puukiipijät voivat liikkua huomaamattomasti tiaisparvien mukana. Haliaksella puukiipijän kevätmuutto alkaa varhain, ja syysmuuton päähuippu osuu usein lokakuulle; rengaslöydöt painottuvat Itämerta ympäröiviin maihin.

Lähteet

Tutustu myös