Mustahaikara
Ciconia nigra
Mustahaikara pesii lauhkealla vyöhykkeellä Länsi-Euroopasta Kaukoitään ja vaatii pesintään rauhaisaa vanhaa metsää kookkaine puineen. Euroopan populaatiot muuttavat talveksi Afrikkaan ja Aasian populaatiot eteläisempiin osiin Aasiaa. Virossa parimäärä on laskenut 1980-luvun huipusta. Suomea lähimmät pesimäalueet sijaitsevat Länsi-Venäjällä ja Virossa. Haliaksella laji on havaittu harvakseltaan, pääosin elokuussa ja enimmäkseen nuorina lintuina.
Tiesitkö tätä?
- Aikuisen musta höyhenpuku kiiltää vihreänä ja purppuraisena.
- Mustahaikara on arka ja pesii yleensä yksittäin kaukana häiriöistä, toisin kuin kattohaikara.
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Suuri, hoikka haikara: aikuisella lähes koko höyhenpuku on metallinhohtoisen musta ja vatsapuoli valkoinen; nokka ja jalat ovat punaiset. Lennossa näkyvät leveät mustat siivet, valkoinen vatsapuoli ja ojennettu kaula. Nuorella höyhenpuku on mattaruskea, kiilto vähäisempi ja nokka sekä jalat vihertävänruskeat. Erottuu kattohaikarasta tumman yleisilmeen ja valkoisen vatsan selkeän kontrastin perusteella.
Heimo
kattohaikarat
Koko
Hyvin iso (joutsen)
Värit
musta, valkoinen, punainen, vihreä
Elinympäristön kuvaus
Pesii rauhaisissa vanhoissa metsissä, joissa on kookkaita puita. Ruokailee purojen, jokien ja kosteikkojen äärellä.
Ruokavalio
Saalistaa pääasiassa kaloja ja sammakoita sekä muita vesieliöitä, ja syö myös hyönteisiä ja ajoittain pieniä nisäkkäitä. Kahlailee matalissa puroissa, jokien suvannoissa ja kosteikoilla ja poimii saaliin näön avulla.
Käyttäytyminen
Arka ja piilotteleva laji, joka pesii yksittäispareina kaukana häiriöistä suurissa puissa, joillakin alueilla myös kallioilla. Pitkänmatkan muuttolintu.
Lähteet
Kuva: Chris Eason, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Ciconia nigra -Kruger National Park-8.jpg
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.26182
