
Mustakurkku-uikku
Podiceps auritus
Mustakurkku-uikun levinneisyys kattaa laajalti Euraasian havumetsävyöhykkeen Koillis-Euroopasta itään sekä Pohjois-Amerikan havumetsävyöhykkeen. Eurooppalaiset linnut talvehtivat pääasiassa Norjan rannikolla, eteläisellä Itämerellä, Pohjanmerellä sekä Välimeren ja Mustanmeren pohjoisosissa. Monin paikoin sisävesien kannat ovat taantuneet muun muassa naurulokkiyhdyskuntien katoamisen ja vesistöjen rehevöitymisen vuoksi. Suomessa mustakurkku-uikku pesii suurimmassa osassa maata Lapin eteläosiin asti; pesimäkannaksi arvioitiin 2010-luvun alussa noin 1 200–1 700 paria. Laji on Suomessa erittäin uhanalainen, ja sisämaan kantojen taantuessa se on levittäytynyt meren saaristoon, missä pesimäkannan painopiste on 2010-luvulta alkaen ollut Lounais-Suomen saaristossa.
Tiesitkö tätä?
- Mustakurkku-uikun kevätmuutto aikaistui 1980-luvulta 2010-luvulle keskimäärin kuudella vuorokaudella.
- Mustakurkku-uikku on heinätavin ohella yksi voimakkaimmin vähentyneitä Suomen sisävesien lintuja.
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pieni uikku, jonka pesimäasussa pää on musta ja kaula ja kyljet punaruskeat; pään sivuilla erottuvat kullankeltaiset tupsut. Silmät ovat punaiset ja nokka pieni, musta ja vaaleakärkinen. Talvipuvussa se on mustavalkoinen, ja musta päälaki rajautuu jyrkästi valkoisiin poskiin. Ääni on melko voimakas, korkeahko, hyrisevä vihellys.
Heimo
uikut
Koko
Iso (varis)
Värit
musta, ruskea, keltainen, punainen, valkoinen
Elinympäristön kuvaus
Pesii pienillä runsaskasvustoisilla järvillä, lammilla sekä suojaisilla merenlahdilla. Muutto- ja talvikaudella oleskelee rannikkoalueilla ja merellä.
Ruokavalio
Sukeltaa saalistaen pääasiassa vesihyönteisiä ja muita niveljalkaisia sekä pieniä kaloja ja äyriäisiä; kesällä hyönteiset korostuvat, talvella kalat ja äyriäiset.
Käyttäytyminen
Muuttolintu, jonka kevätmuutto etenee nopeasti ja on aikaistunut ilmastonmuutoksen myötä. Pesii usein naurulokkiyhdyskuntien suojassa. Haliaksella mustakurkku-uikku on melko harvalukuinen läpimuuttaja: kevään ensimmäisiä havaitaan usein huhtikuun puolivälissä ja kevätmuutto etenee nopeasti huhti–toukokuun vaihteessa. Syysmuutto alkaa jo heinäkuussa, päämuutto on elo–syyskuun taitteessa, ja viimeisiä muuttajia nähdään vielä loka–marraskuussa.
Lähteet
Kuva: Ekaterina Chernetsova (Papchinskaya) from Saint-Petersburg, Russia, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Podiceps auritus (13909539717).jpg
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.25861
