Lintupassi
Suomi
Käpytikka

Käpytikka

Dendrocopos major

Tunnista käpytikka äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Hyvin yleinen

Käpytikka on laajalle Euraasiassa ja Pohjois-Afrikassa levittäytynyt tikkalintu. Levinneisyys on laajentunut kohti pohjoista ja kannat voimistuneet muun muassa talousmetsien ja talviruokinnan runsastumisen sekä leudompien talvien ansiosta. Pohjoisessa vaellusten voimakkuutta säätelee erityisesti kuusen siemensato. Suomessa laji on hyvin runsaslukuinen ja esiintyy lähes koko maassa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Tiesitkö tätä?

  • Syksyllä vanhat käpytikat muuttavat nuoria aiemmin, ja vaeltavista vanhoista linnuista suurin osa on naaraita (rengastetuissa koiraita vain 30 %).
  • Käpytikka kiilaa kävyn puunkoloon eli ”pajaan” ja naputtelee siemenet esiin.

Ääntely

Kutsu
Lentoääni
Varoitusääni
Rummutus

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Keskikokoinen tikka, jolla on valkoinen vatsa ja selvästi punainen alaperä, mustat siivet valkoisin poikkiraidoin sekä suuret valkoiset hartialaikut; kupeet ovat viiruttomat. Koiraalla on punainen takaraivolaikku, naaraalla päälaki on kokonaan musta; nuorilla, etenkin koirailla, päälaki on punainen.

Heimo

tikat

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

musta, valkoinen, punainen

Elinympäristön kuvaus

Pesii monenlaisissa metsissä, suosien havumetsiä; kelpaa myös lehtimetsä, isot puistot ja villiintyneet puutarhat. Pesii itse kaivamissaan koloissa elävissä tai kuolleissa puissa, eikä ole yhtä riippuvainen lahopuusta kuin monet muut tikat.

Ruokavalio

Pääravintoa syyskesästä myöhäiseen kevääseen ovat havupuiden siemenet; käpytikka kiilaa kävyn puunkoloon ja naputtelee siemenet esiin. Kesällä se syö hyönteisiä ja niiden toukkia, lisäksi marjoja; talvella se käy ruokintapaikoilla talilla ja siemenillä ja voi satunnaisesti ryöstää muiden lintujen munia ja poikasia.

Käyttäytyminen

Käpytikka ei ole varsinainen muuttolintu, mutta se vaeltaa etenkin syksyisin kuusen siemensadon määrän mukaan. Syksyllä vanhat linnut lähtevät nuoria aiemmin ja vaeltavista vanhoista valtaosa on naaraita. Rummuttaa yhteydenpitoon ja reviirinilmoitukseen sekä kaivaa pesäkolon puuhun. Suomessa syysmuutto ajoittuu heinäkuulta marraskuun alkuun, voimakkaimpana yleensä elokuussa; kevätmuuton huippu on yleensä huhti–toukokuun vaihteessa ja keväinen liikehdintä painottuu usein huhtikuun loppuun.

Lähteet

Kuva: Charles J. Sharp, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Great spotted woodpecker (Dendrocopos major) male Drenthe.jpg

Ääni: Sonothèque ADVL, XC707123, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/707123

Ääni: Sonothèque ADVL, XC707121, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/707121

Ääni: wilmet sebastien, XC961741, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/961741

Ääni: Sonothèque ADVL, XC918609, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/918609

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.30443

Tutustu myös