Lintupassi
Suomi
Valkoselkätikka

Valkoselkätikka

Dendrocopos leucotos

Tunnista valkoselkätikka äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Harvinainen

Valkoselkätikan levinneisyys ulottuu Skandinaviasta ja Itä-Euroopasta Aasian keskiosiin. Se on metsälinnuston vaateliaimpia lajeja ja tarvitsee reviirilleen paljon lahoa lehtipuuta. Maailmankannan arvellaan taantuvan tehometsätalouden takia. Suomessa valkoselkätikka painottuu etelään, erityisesti Hämeen, Savon ja Karjalan alueille. Pesimäkanta taantui jyrkästi vanhojen kaskikoivikoiden vähentyessä ja tehometsätaloudesta johtuvan vanhojen lehtimetsien häviämisen vuoksi; 1980-luvulla arvioitiin 20–30 paria, mutta suojelutoimien ja idästä saapuneiden vaellusten myötä kanta kasvoi 2010-luvulle noin 180 pariin.

Tiesitkö tätä?

  • Syksyllä 2015 koettiin ennätysvaellus: muutolla laskettiin Haliaksella toistasataa yksilöä, joista 37 lukurengastettiin.
  • Huomattava osa Haliaksella rengastetuista valkoselkätikoista on naaraita.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Kookas mustavalkoinen tikka, jolla on laaja valkoinen selkälaikku (selän alaosa ja yläperä), siivissä selvä mustavalkokuvio ja alaperässä vaaleanpunertava sävy, joka jatkuu vatsalle ja kupeille hienoina tummina viiruina. Koiraalla on kirkkaanpunainen päälaki, naaraalla päälaki on musta. Laaja valkoinen selkälaikku ja viirut kyljillä auttavat erottamaan sen käpytikasta, jolla ei ole samanlaista yhtenäistä valkoista selkäaluetta.

Heimo

tikat

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

musta, valkoinen, punainen, ruskea

Elinympäristön kuvaus

Vaatelias metsälintu, joka tarvitsee reviirilleen paljon lahoa lehtipuuta; parhaita ovat vanhat lehtipuuvaltaiset metsät, joissa on runsaasti kuollutta ja kuolevaa puuainesta. Sopivia elinympäristöjä uhkaavat hakkuut ja lehtimetsien väheneminen, mutta se voi hyödyntää myös säästöpuita ja pökkelöitä ruokailupaikkoina.

Ruokavalio

Pääasiallista ravintoa ovat kuolleessa ja kuolevassa puussa elävät hyönteisten toukat, erityisesti sarvijäärien ja kaarnakuoriaisten sekä runkohaapsasen toukat. Kesällä se syö myös muita puunrungoilla ja lehvästössä liikkuvia hyönteisiä, ja talvikaudella saattaa hyödyntää piharuokinnan rasvoja.

Käyttäytyminen

Pääosin paikkalintu, mutta syksyisin se vaeltaa vaihtelevasti: hyviä vaellussyksyjä havaitaan muutamien vuosien välein. Laji kaivertaa pesäkolonsa käytännössä aina lehtipuuhun, joko kuolleeseen tai vielä elävään puuhun. Suomessa syysmuuttajien määrän on todettu vaikuttavan positiivisesti seuraavan kevään asuttujen reviirien määrään.

Lähteet

Kuva: Alastair Rae, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Dendrocopos leucotos 2.jpg

Ääni: Nikita Panfilov, XC701457, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/701457

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.30438

Tutustu myös