Svenska
English
Polski
Čeština
Slovenčina
Norsk
Dansk
Pikkutikka
Dryobates minor
Tunnista pikkutikka äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.
Pikkutikka on laajalle Euraasiaan levittäytynyt tikka. Se on lehtojen, rehevien lehtimetsien ja lepikoiden laji. Suomessa esiintyminen painottuu Etelä- ja Keski-Suomeen, mutta lajia tavataan paikoitellen myös pohjoisimmassa Suomessa. Suomessa pesimäkanta on vähentynyt seurantojen perusteella.
Tiesitkö tätä?
- Syksyllä vanhat linnut lähtevät liikkeelle nuoria aikaisemmin, ja nuorista koiraat muuttavat keskimäärin aikaisemmin kuin naaraat.
- Keväällä pikkutikka juo lehtipuiden mahlaa.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pienikokoinen, mustavalkoinen tikka. Koiralla on punainen päälaki, naaraalla musta; monille tikalajeille tyypillinen punainen alaperä puuttuu. Voi muistuttaa pientä valkoselkätikkaa, mutta punaisen alaperän puuttuminen ja hyvin pieni koko auttavat erottamaan; rummutus on lyhyttä ja heikkoa.
Heimo
tikat
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
musta, valkoinen, punainen, ruskea
Elinympäristön kuvaus
Lehdot, rehevät lehtimetsät ja lepikot; erityisesti lehtevät rantametsät. Reviirillä on hyvä olla kuolleita ja kuolevia lehtipuita ravinnon saannin turvaamiseksi.
Ruokavalio
Syö pääasiassa puissa eläviä hyönteisiä ja niiden toukkia sekä hämähäkkejä. Syksystä kevääseen se etsii etenkin lahossa puussa eläviä toukkia, usein elävien puiden ohuista kuolleista oksista, ja talvella nakuttelee ravintoa myös järviruokojen sisältä ja voi käydä lintulaudoilla. Pesimäaikaan ruokavalio painottuu runkojen ja lehvästön pinnalta kerättäviin hyönteisiin, ja poikasille tarjotaan erityisesti kirvoja ja hyönteisten toukkia. Keväällä se juo lehtipuiden mahlaa.
Käyttäytyminen
Syksyllä osa pikkutikoista vaeltaa; vanhat linnut lähtevät liikkeelle nuoria aikaisemmin, ja nuorista koiraat keskimäärin ennen naaraita. Rummutus on lyhyttä ja melko heikkoa, soidinhuuto nopea ja kimittävä, ja kutsuääni lyhyt kik. Suomessa syksyisin havaitaan eniten pikkutikkoja; muutto käynnistyy vähitellen heinä–elokuussa ja on voimakkaimmillaan syyskuun lopulta lokakuulle. Keväällä suuri osa havaituista yksilöistä on paikallisia.
Lähteet
Kuva: Andrey Gulivanov, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Male lesser spotted woodpecker (Dryobates minor).png
Ääni: Mirko Tomasi, XC753815, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/753815
Ääni: Alexander Kürthy, XC389106, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/389106
Ääni: Sonothèque ADVL, XC1107910, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/1107910
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.30428
.png){kind=link}