Lintupassi
Suomi
Valkoviklo

Valkoviklo

Tringa nebularia

Tunnista valkoviklo äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Yleinen

Valkoviklo pesii laajalla vyöhykkeellä pohjoisella Euraasian mantereella; Euroopassa levinneisyys ulottuu Skotlannista Fennoskandian kautta Venäjälle. Talvehtimisalue kattaa lounaisen Euroopan ja Pohjois-Afrikan rannikot, Lähi-idän, keskisen ja eteläisen Afrikan sekä eteläisen Aasian aina Australiaan. Suomessa valkoviklon esiintyminen painottuu maan pohjoiseen osaan, ja laji puuttuu aivan eteläisimmästä osasta. Suomen kokonaiskanta on pysynyt vakaana, mutta pohjoinen pesimäkanta on taantunut.

Tiesitkö tätä?

  • Haliaksella valkoviklojen havaintomäärät kasvoivat seurantajakson aikana noin kolmanneksella.
  • Valkoviklon kolmitavuinen ”tjy-tjy-tjy” on yksi tunnetuimmista kahlaajien äänistä.

Ääntely

Kutsu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Kookas viklo, kesällä ruskeanharmaa ja talvella vaalean harmaa. Pitkät jalat ovat vihertävät ja nokka pitkä, hieman ylöspäin kaartuva. Lennossa selästä yläperään ulottuu valkoinen kiila. Ääni on iskevän kova ”tjy-tjy-tjy”.

Heimo

kurpat

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

harmaa, valkoinen, ruskea, vihreä

Elinympäristön kuvaus

Pesii soilla ja niiden läheisyydessä olevissa harvoissa havumetsissä sekä tunturiylängöillä; muuttoaikoina viihtyy rannoilla, kosteikoilla ja niityillä.

Ruokavalio

Pääravintona pienet selkärangattomat; myös pienet kalat kelpaavat, ja niitä se voi jahdata matalassa vedessä juosten.

Käyttäytyminen

Pääosin yöllä muuttava laji. Syysmuutto alkaa vanhojen naaraiden lähdöllä alkukesällä, minkä jälkeen seuraavat vanhat koiraat ja nuoret. Haliaksella valkoviklo on läpimuuttaja. Kevätmuuton huippu ajoittuu huhtikuun loppupuolelta toukokuun puoliväliin, ja parhaina päivinä havaitaan joitakin kymmeniä lintuja. Syysmuutto alkaa vanhojen naaraiden muutolla kesäkuun lopulta heinäkuun alkuun; vilkkainta on heinäkuun lopulta elokuun loppupuolelle. Muutto hiljenee syyskuun alussa, ja lokakuussa laji on jo harvalukuinen.

Lähteet

Kuva: Andreas Trepte, CC BY-SA 2.5 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Common-Greenshank.jpg

Ääni: Sonothèque ADVL, XC730780, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/730780

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27622

Tutustu myös