
Lampiviklo
Tringa stagnatilis
Lampiviklon pääsääntöiset levinneisyysalueet kattavat suurimman osan eteläisestä Venäjästä, Pohjois-Kazakstanista ja Ukrainasta sekä osia Valko-Venäjästä ja Baltiasta; talvehtimisalueita on Lähi-idässä, laajalti Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, Etelä-Aasiassa ja Australiassa. Levinneisyyden luoteisreunalla se on harvalukuinen. Suomessa lampiviklo on säännöllinen pikkuharvinaisuus ja hyvin harvalukuinen pesimälaji; vuosittain pesii arviolta noin 5–10 paria. Havaintoja tehdään vuosittain useita kymmeniä: ensimmäiset havaitaan huhtikuun lopulla ja viimeiset syyskuussa, painottuen toukokuulle ja eteläisen Suomen parhaimmille kosteikkoalueille.
Tiesitkö tätä?
- Lampiviklon jalat ulottuvat lennossa selvästi pyrstön yli, mikä antaa sille sirolinjaisen siluetin.
- Osa lampivikloista talvehtii niinkin kaukana kuin Australiassa.
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Siro, pienikokoinen viklo, joka muistuttaa pienoiskokoista valkovikloa; kesäpuvussa harmaanruskean kirjava ja talvella vaaleampi. Lennossa selkään piirtyy valkoinen kiila; jalat ovat vihertävät ja hyvin pitkät, nokka pitkä, ohut ja suora. Lentäessä jalat ulottuvat selvästi pyrstön yli.
Heimo
kurpat
Koko
Keskikokoinen (rastas)
Värit
harmaa, valkoinen, ruskea, musta, vihreä
Elinympäristön kuvaus
Pesii lampien ja järvien äärellä kosteilla ruohoalueilla aroilla ja metsäaroilla; talvehtii sisämaan kosteikoilla ja lammilla sekä riisipelloilla.
Ruokavalio
Nokkii ja kaivelee matalasta vedestä ja liejusta hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia; talvehtimisalueillaan ruokailee myös riisipelloilla.
Käyttäytyminen
Pesii löyhissä yhdyskunnissa; pesä on maassa lähellä vettä. Molemmat emot hautovat ja huolehtivat pesäpakoisista poikasista. Ruokailee kahlaillen matalassa vedessä.
Lähteet
Kuva: JJ Harrison (https://www.jjharrison.com.au/), CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tringa stagnatilis 2 - Laem Pak Bia.jpg
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27621
