Svenska
English
Polski
Čeština
Slovenčina
Norsk
Dansk
Punarinta
Erithacus rubecula
Tunnista punarinta äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.
Punarinnan levinneisyysalue keskittyy läntiselle palearktiselle alueelle Eurooppaan, Välimeren alueelle ja Luoteis-Venäjälle. Laji suosii aluskasvillisuudeltaan reheviä metsiä ja pensaikkoisia puronvarsia. Läntiset ja eteläiset populaatiot ovat paikkalintuja, mutta pohjoiset ja itäiset muuttavat Länsi-Eurooppaan, Välimerelle ja Lähi-itään. Euroopassa kannat ovat runsastuneet yli kolmanneksella 1980-luvulta alkaen. Suomessa punarinta on yksi runsaslukuisimmista pesijöistä; sitä tavataan lähes koko maassa Rovaniemen pohjoispuolelle asti, tunturikoivuvyöhykkeellä harvalukuisena. Suomalaiset punarinnat talvehtivat laajalla alueella Länsi-Euroopassa ja Välimeren ympäristössä. Pesimäkanta lähes kaksinkertaistui 1970-luvulta 2000-luvun lopulle, mutta on 2010-luvulta alkaen vähentynyt noin neljänneksen.
Tiesitkö tätä?
- Suomessa pesii arviolta 2–3 miljoonaa punarintaparia.
- Nuoret punarinnat muuttavat syksyllä keskimäärin kahdeksan päivää aiemmin kuin vanhat; keväällä vanhat lähtevät ensin kohti tuntemiaan reviirejä.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pieni varpuslintu, jolla on selvästi erottuva ruosteenpunainen naama ja rinta; yläpuoli on ruskea ja punaisen alueen ympärillä kulkee harmaansinikäs rajaus poskien ja rinnan sivuilla. Siivellä näkyy kapea, kellertävä siipijuova; nokka ja silmät ovat tummat, jalat hoikat. Nuori on kauttaaltaan ruskea ja hienopilkkuinen, ilman aikuisen punaista rintaa.
Heimo
rastaat
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
oranssi, ruskea, harmaa, punainen, valkoinen
Elinympäristön kuvaus
Suosii aluskasvillisuudeltaan reheviä metsiä ja pensaikkoisia puronvarsia; pesii myös lehti- ja kuusimetsissä sekä paikoin puutarhoissa ja puistoissa ihmisasutuksen lähellä.
Ruokavalio
Pääasiassa hyönteisiä ja muita maanpinnan pieneliöitä; loppukesällä ja syksyllä myös marjoja ja hedelmiä. Talvella voi hyödyntää ruokintapaikkoja.
Käyttäytyminen
Yömuuttaja, jonka muuttoa havaitaan erityisesti aamu- ja iltahämärissä, kun linnut valmistautuvat yömuutolle; sumuiset ja sateiset yöt pysäyttävät muuton. Keväällä vanhat linnut muuttavat nuoria aiemmin; syksyllä nuoret lähtevät keskimäärin vanhoja aiemmin. Laulu on vienoa helinää ja kuuluu usein hämärän aikaan; varoitusääni on tikitystä muistuttava. Suomessa kevätmuutto alkaa maaliskuun lopulla ja huipentuu huhtikuun loppupuolella; syysmuutto käynnistyy elo–syyskuun vaihteessa ja huipentuu syys–lokakuun vaihteessa.
Lähteet
Kuva: Francis C. Franklin, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Erithacus rubecula with cocked head.jpg
Ääni: Benoît Van Hecke, XC527484, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/527484
Ääni: Sonothèque ADVL, XC918604, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/918604
Ääni: Dan Stowell, XC178578, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/178578
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32801
