
Mustapyrstökuiri
Limosa limosa
Mustapyrstökuirin pesimäalueet ulottuvat Länsi- ja Keski-Euroopasta Venäjän keskiosiin ja Pohjois-Kazakstaniin; lisäksi Venäjän itäosissa on erillisiä pesimäalueita, ja laji pesii myös Islannissa ja paikoin Fennoskandiassa. Pääasiallista elinympäristöä ovat laajat rantaniityt sekä avosuot. Kansainvälisesti laji on silmälläpidettävä, ja läntiset populaatiot ovat ilmeisesti taantumassa. Läntiset populaatiot muuttavat Länsi-Eurooppaan, Välimerelle ja Saharan eteläpuoleiseen Afrikkaan. Suomessa mustapyrstökuiri on harvalukuinen pesimälaji, jonka vahvin kanta keskittyy Liminganlahdelle; se pesii harvalukuisena myös mm. Pohjois-Karjalassa ja Satakunnassa. Suomen pesimäkanta on noin 70–90 paria, ja laji on luokiteltu vaarantuneeksi. Suomalaiset yksilöt muuttavat laajalla rintamalla Länsi- ja Keski-Afrikkaan.
Tiesitkö tätä?
- Haliaksella mustapyrstökuiri on pikkuharvinaisuus: se on havaittu asemalla reilut 40 kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä, enimmäkseen huhtikuun puolivälistä kesäkuun alkuun ja elokuun lopulta syyskuun loppupuoliskolle.
- Mustapyrstökuirin tunnistaa lennossa leveistä valkoisista siipijuovista ja mustakärkisestä pyrstöstä.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pitkäjalkainen ja -nokkainen kahlaaja. Juhlapuvussa rinta, kaula ja niska ovat kirkkaan punaruskeat, vatsa vaalea tummin viiruin ja selkäpuoli harmaan- ja ruskeankirjava; talvipuvussa yleisilme on harmaa, nuorella rinta ja kaula kellertävät. Kaikissa puvuissa erottavia tuntomerkkejä ovat siipien leveät valkoiset juovat, valkoinen yläperä ja mustakärkinen pyrstö; lisäksi ääntelee soidinlennossa tunnusomaisella lurituksella.
Heimo
kurpat
Koko
Iso (varis)
Värit
ruskea, oranssi, harmaa, musta, valkoinen
Elinympäristön kuvaus
Pääasiallista elinympäristöä ovat laajat rantaniityt sekä avosuot; pesimäaikana tavataan myös laitumilla ja viljelysmailla, muuttoaikoina lieterannoilla.
Ruokavalio
Syö hyönteisiä, nilviäisiä, lieroja ja muita pieniä selkärangattomia.
Käyttäytyminen
Muuttolintu, joka talvehtii Länsi-Euroopassa, Välimerellä ja Afrikassa. Soidinlennossa laulaa äänekästä luritusta; kutsuääni on korkea huutosarja tai hyyppämäinen naukaisu.
Lähteet
Kuva: Andreas Trepte, CC BY-SA 2.5 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Black-tailed Godwit Uferschnepfe.jpg
Ääni: Pascal Christe, XC466468, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/466468
Ääni: Sharadapte, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Black-tailed_godwit_call_recorded_in_March_2005_at_Mayani_Sanctuary,_Satara.wav
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27603
