Lintupassi
Suomi
Jänkäkurppa

Jänkäkurppa

Lymnocryptes minimus

Tunnista jänkäkurppa äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Jänkäkurppa on laajalle levinnyt, pohjoispainotteinen kurppalaji, jonka levinneisyys ulottuu Pohjois-Euroopasta läpi Venäjän Itä-Siperiaan saakka; Euroopassa pesimäalueet painottuvat Venäjälle, Suomeen, Ruotsiin ja Norjaan. Se on kurpista pienin ja piiloutumisen mestari, joka pesimäpaikoillaan paljastuu usein vain aavemaisesta soidinrummutuksestaan ja muuttomatkallaan räpsähtää lentoon vasta aivan saappaan alta. Valtaosa muuttaa talveksi Länsi- ja Keski-Eurooppaan. Suomessa pesii arviolta 3 500–11 000 paria; suuri haarukka johtuu lajin vaikeasta havaittavuudesta. Kanta on elinvoimainen, mutta laji on kansainvälinen erityisvastuulaji, sillä 15–30 % Euroopan kannasta pesii Suomessa. Suomessa jänkäkurppa asuttaa erityisesti Lapin lettoja ja palsasoita, ja pieni osa talvehtii meillä sulaojissa ja kosteikoissa.

Tiesitkö tätä?

  • Suomessa rengastetut jänkäkurpat on löydetty pääasiassa metsästäjien ampumina Ranskasta.
  • Jänkäkurppa on kurpista pienin ja varsinainen piiloutumisen mestari – se kohoaa usein siivilleen vasta aivan saappaan alta.

Ääntely

Laulu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Pieni kurppa, jolla on lyhyehkö, pään pituinen nokka (selvästi lyhyempi kuin taivaanvuohella), lyhyet jalat ja kiilamainen, lyhyt pyrstö. Selkä on tumma ja siinä erottuu kaksi vaaleankellertävää pitkittäisjuovaa; pään kuviointi on taivaanvuohta räikeämpi. Ruokaillessaan keho nyökyttelee ylös–alas. Lähtee usein lentoon vasta aivan läheltä.

Heimo

kurpat

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

ruskea, musta, valkoinen, keltainen

Elinympäristön kuvaus

Pesii erityisesti letto- ja palsasoilla. Muuttoaikoina levähtää rantaniityillä ja ruovikoiden reunoilla, ja talvella hakeutuu sulaojiin ja kosteikoille.

Ruokavalio

Syö pääasiassa hyönteisiä, kastematoja ja muita selkärangattomia, kuten nilviäisiä, sekä toisinaan siemeniä ja muuta kasvimateriaalia; etsii ravintoa pehmeästä mudasta nokallaan sondaten.

Käyttäytyminen

Piilotteleva ja hyvin huomaamaton; pesimäpaikoilla havaitaan usein vain soidinrummutuksesta. Yömuuttaja: suurimmat levähtäjämäärät kertyvät sateisten tai sumuisten öiden jälkeen, etenkin kun matala vedenpinta paljastaa ruokailupaikkoja. Suomessa kevätmuutto painottuu huhti–toukokuuhun ja syysmuutto syys–lokakuuhun; leutoina talvina yksittäiset yksilöt voivat talvehtia sulapaikoilla.

Lähteet

Kuva: Morhaf kamal aljanee, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Jack snipe.png

Ääni: Teet Sirotkin, XC1157232, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/1157232

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27674

Tutustu myös