Lintupassi
Suomi
Metso

Metso

Tetrao urogallus

Tunnista metso äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Hyvin yleinen

Metsoa tavataan laajalti Euraasian havumetsävyöhykkeellä Fennoskandiasta ja Itä-Euroopasta Venäjän itäosiin; Euroopassa on myös erillisiä esiintymiä Skotlannissa, Pyreneillä ja Alpeilla. Se suosii mahdollisimman yhtenäisiä havumetsäalueita. Kannat ovat monin paikoin taantuneet metsien pirstoutumisen ja paikoin liian voimakkaan metsästyksen vuoksi. Suomessa metso pesii suurimmassa osassa maata; kanta on harva etelässä ja rannikkoseudulla, ja laji puuttuu tunturi-Lapista. Pesimäkanta on arvioitu noin 300 000 pariksi. Kanta on taantunut merkittävästi 1960-luvulta alkaen, ja sykliset kannanvaihtelut ovat kadonneet, mutta viime vuosina kanta vaikuttaa elpyneen.

Tiesitkö tätä?

  • Metso on Suomen suurin kanalintu.
  • Vanhaa metsokoirasta kutsutaan ukkometsoksi ja naarasta koppeloksi.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Suurin metsäkanalintu. Koiras on mustan-, ruskean- ja harmaankirjava, rinta vihreänhohtoinen, silmän yläpuolella punainen heltta ja kainalon kohdalla valkoinen täplä; kookas pyrstö levittyy viuhkaksi soitimella. Naaras on ruskeankirjava, rinta ruosteenpunertava; se muistuttaa naarasteertä, mutta on sitä suurempi ja jykevämpi.

Heimo

aitokanat

Koko

Hyvin iso (joutsen)

Värit

harmaa, musta, ruskea, vihreä, punainen

Elinympäristön kuvaus

Vaihtelevat havu- ja sekametsät kankaineen ja rämeineen; soidinpaikat voivat olla varttuvissa mäntymetsissä, mutta elinvoimainen kanta edellyttää laajoja, melko yhtenäisiä metsäalueita.

Ruokavalio

Talvella ravintona ovat erityisesti männyn neulaset; kesällä se syö silmuja, lehtiä, varpuja ja hyönteisiä, loppukesällä ja syksyllä marjoja. Poikaset tarvitsevat aluksi runsaasti hyönteisravintoa. Metso nielee myös pieniä kiviä kivipiiran jauhatustyön tueksi.

Käyttäytyminen

Paikkalintu: vanhat linnut pysyttelevät pesimäalueillaan ympäri vuoden, ja nuoretkin liikkuvat keskimäärin vain joitakin kymmeniä kilometrejä. Keväällä koiraat kokoontuvat ryhmäsoidinpaikoille, joilla ne esittävät naksahtelevia ja hiovia ääniä, ja vahvin koiras hallitsee soidinaluetta.

Lähteet

Kuva: David Palmer, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:David Palmer Capercaillie.jpg

Ääni: Unknown, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Western_Capercaillie_(Tetrao_urogallus)_(W1CDR0001418_BD47).ogg

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.26928

Tutustu myös