Käärmekotka

Käärmekotka

Circaetus gallicus

Tunnista käärmekotka äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Käärmekotka on eteläinen ja kaakkoinen laji, jonka levinneisyys ulottuu Luoteis-Afrikasta, Pyreneiden niemimaalta ja Ranskasta Balkanille ja Lähi-itään sekä Itä-Euroopasta Keski-Aasiaan. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Afrikassa Saharan ja päiväntasaajan välisillä alueilla; Intian niemimaalla on erillinen paikkalintupopulaatio. Suomessa käärmekotkaa tavataan satunnaisharhailijana: vuoden 2022 loppuun mennessä on noin 150 havaintoa, ja vuosittain nähdään muutamia yksilöitä etenkin toukokuun alun–kesäkuun alun sekä elokuun lopun–lokakuun alun jaksoilla.

Tiesitkö tätä?

  • Haliaksella käärmekotka on havaittu kerran, syyskuun puolivälissä 1992.
  • Intian niemimaalla elää erillinen paikkalinnuista koostuva käärmekotkapopulaatio.

Ääntely

Kutsu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Keskikokoinen kotka, yläpuolelta ruskea ja altapäin selvästi vaalea. Siivet leveät ja melko pitkät, ranteiden kohdalla tummat läiskät, vatsassa ja siipien alapinnoilla hienoa poikkijuovitusta; pyrstö suhteellisen lyhyt ja kevyesti juovikas. Pää suuri ja pyöreähkö, kasvot vaaleat ja silmät kirkkaankeltaiset. Tyypillistä on paikallaan leijuminen saalista tähystäessä – yhdistelmä, joka erottaa sen hiiri- ja mehiläishaukasta sekä useimmista muista petolinnuista.

Heimo

haukat

Koko

Hyvin iso (joutsen)

Värit

ruskea, valkoinen, harmaa, keltainen

Elinympäristön kuvaus

Avoimet ja puoliavoimet maisemat, kuten viljelytasangot, kuivat kivikkoiset pensaikot, rinteet ja puoliaavikot; tarvitsee puita pesintään ja avoimia alueita saalistukseen.

Ruokavalio

Pääsaaliina ovat matelijat, erityisesti käärmeet, ja lisäksi liskot; satunnaisesti se ottaa myös pieniä nisäkkäitä ja sammakkoeläimiä sekä harvoin lintuja ja kookkaita hyönteisiä. Saaliin se nappaa maasta ja nielee usein kokonaisena, pää edellä.

Käyttäytyminen

Päiväaktiivinen liitäjä, joka saalistaa enimmäkseen rinteiden ja mäkien nosteissa ja leijuu paikallaan avoimen maan yllä saalista etsiessään; viettää paljon aikaa ilmassa. On yleensä äänetön ja munii yhden munan. Pitkänmatkan muuttaja, joka saapuu pesimäalueilleen keväällä ja lähtee loppukesällä–syksyllä kohti talvehtimisalueita.

Lähteet

Ääni: Benoît Van Hecke, XC545848, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/545848

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.26557

Tutustu myös