Lintupassi
Suomi
Huuhkaja

Huuhkaja

Bubo bubo

Tunnista huuhkaja äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Harvinainen

Huuhkaja on Euroopan suurin pöllö ja reviiriuskollinen paikkalintu, jonka siipiväli on 155–190 cm ja paino 1,6–4 kg; naaras on koirasta isokokoisempi. Ulkonäkö on hyvin leimallinen suurine korvatupsuineen ja oransseine silmineen. Huuhkaja esiintyy laajalla alueella koko Euraasiassa. Huuhkaja on levittäytynyt suurimpaan osaan Suomea Ahvenanmaalta Metsä-Lappiin. Suomen pesimäkanta on kolmessa vuosikymmenessä taantunut yli 60 %, ja laji on Suomessa erittäin uhanalainen.

Tiesitkö tätä?

  • Suomen huuhkajien ikäennätys on 27 vuotta.
  • Huhuilu on kumea ja kova huu-u, joka saattaa kuulostaa siltä, kuin lintu olisi todellista kauempana.

Ääntely

Laulu
Kutsu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Erittäin suurikokoinen pöllö, jolla on suuret korvatupsut ja oranssit silmät. Vatsapuoli on vaalean ruskea lyhyin mustin pystyraidoin, selkäpuoli ja siipien päällinen mustan puhuva ruskein laikuin. Jalat ovat höyhenten peittämät varpaat mukaan lukien, ja kynnet ovat suuret ja vahvat. Sekoitettavissa lähinnä sarvipöllöön, mutta sarvipöllö on huomattavasti huuhkajaa pienempi.

Heimo

pöllöt

Koko

Hyvin iso (joutsen)

Värit

ruskea, oranssi, musta, valkoinen

Elinympäristön kuvaus

Laji pesii hyvin monenlaisissa elinympäristöissä, suosien kalliomaastoja, joiden jyrkänteillä tai rinteillä pesä usein sijaitsee; kalliomaastojen puuttuessa pesä voi olla tasamaalla kannon, tuulenkaadon tai ison kiven kupeella, ja saaristossa pesä saattaa sijaita katajapensaan alla. Huuhkajaa tavataan metsä- ja maaseutumaisemissa, saaristossa, suoalueilla ja jopa kaupunkiympäristöissä.

Ruokavalio

Huuhkaja on ravintonsa suhteen hyvin joustava; pääosa ravinnosta koostuu usein jyrsijöistä, kuten myyristä, vesimyyristä ja rotista, ja jotkin yksilöt erikoistuvat pesäpaikan lähistöllä runsaana esiintyvään saaliiseen, esimerkiksi lokkeihin. Suurena lintuna huuhkaja saattaa saalistaa myös jäniksiä, muita pöllöjä sekä päiväpetolintuja; Etelä-Euroopassa kanit ovat lajille tärkeää ravintoa. Suomessa pääosa huuhkajan ravinnosta koostuu erilaisista jyrsijöistä, enimmäkseen myyristä.

Käyttäytyminen

Aikuiset yksilöt ovat paikkalintuja, mutta nuoret saattavat vaellella laajallakin alueella 1–3 vuoden ajan ennen sopivan reviirin löytymistä; laji on yöaktiivinen. Soidinkausi ajoittuu helmi–huhtikuulle, ja lajilla tavataan myös syyssoidinta; huhuilu on kumea ja kova. Huuhkaja on pesäpaikallaan hyvin arka ja hylkää munat sekä poikaset herkästi, mutta osa emoista voi käyttäytyä aggressiivisesti pesän lähellä.

Lähteet

Kuva: Martin Mecnarowski (http://www.photomecan.eu/), CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bubo bubo 3 (Martin Mecnarowski).jpg

Ääni: Robert Petersen, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bubo_bubo_-_Eurasian_Eagle-Owl_XC604112.mp3

Ääni: Mirko Tomasi, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bubo_bubo_-_Eurasian_Eagle-Owl_XC461330.mp3

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.28965

Tutustu myös