
Hömötiainen
Poecile montanus
Hömötiainen on levinneisyydeltään palearktinen laji. Euroopassa sitä tavataan Ranskasta Mustanmeren länsiosiin ja aina pohjoisimpaan Fennoskandiaan; levinneisyys jatkuu Itä-Euroopasta Keski-Aasiaan, Japaniin ja Venäjän itäosiin. Laji on monin paikoin taantunut voimakkaasti. Suomessa hömötiaista tavataan koko maassa aina pohjoisimpien kuntien tunturikoivikoita myöten. Laji on taantunut voimakkaasti 2010-luvulta alkaen ja on nykyään luokiteltu Suomessa erittäin uhanalaiseksi.
Tiesitkö tätä?
- Useimmat hömötiaiset kaivertavat itse pesäkolon lahoon pökkelöön.
- Hömötiaisen muutto on vuorokausirytmiltään selvästi myöhäisempi kuin tali-, sini- ja kuusitiaisella.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pienikokoinen tiaislaji, jolla on himmeänmusta lakki ja leukalappu, valkoiset posket, harmaanruskea selkä ja vaalea alapuoli; siivellä erottuu vaalea paneeli. Se muistuttaa viitatiaista, mutta hömötiaisella siiven vaalea paneeli on yleensä selvempi ja lakin musta himmeämpi; äänissä hömötiaisella on nasaaleja ”tsää tsää” -kutsuja, kun viitatiaisen ääni on kirkkaampi ja erilainen.
Heimo
tiaiset
Koko
Pikkuinen (hippiäinen)
Värit
harmaa, musta, valkoinen, ruskea
Elinympäristön kuvaus
Pesii kaikenlaisissa metsissä, mutta suosii varttuneita havu- ja sekametsiä, korpia sekä ranta- ja purolehtoja. Tärkeää on lahopuun, erityisesti pehmeiden pökkelöiden, saatavuus pesäkolon kaivertamiseen.
Ruokavalio
Kesällä pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia sekä hämähäkkejä; syksystä alkaen myös siemeniä ja marjoja. Varastoi ravintoa kaarnan alle ja rakoihin ja hyödyntää talvella ruokintapaikkoja.
Käyttäytyminen
Pääosin paikkalintu, mutta joinakin syksyinä erityisesti nuoret linnut vaeltavat ja liikkuvat myös muiden tiaisparvien mukana. Muuton vuorokausirytmi on myöhäinen, ja liikehdintä huipentuu usein keskipäivään. Useimmat hömötiaiset kaivertavat itse pesäkolon lahoon pökkelöön. Haliaksella hömötiaisia havaitaan lähes vuoden ympäri; laji on alueella harvalukuinen talvehtija ja syysmuuttaja, jonka muutto alkaa syyskuun alussa, huipentuu syys–lokakuun vaihteessa ja hiipuu lokakuun puolivälin jälkeen. Hyvien vaellusten jälkeen alueelle jää usein yksilöitä marras–joulukuulle.
Lähteet
Kuva: Francis C. Franklin, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Poecile montanus kleinschmidti.jpg
Ääni: Anthony Wetherhill, XC462898, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/462898
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.34535
