
Viitasirkkalintu
Locustella fluviatilis
Viitasirkkalintu pesii Itä-Euroopassa, Fennoskandian eteläosissa sekä Venäjän länsiosissa ja talvehtii Afrikan eteläosissa. Laji on pitkänmatkan muuttaja ja myöhäinen saapuja, ja se on vähentynyt laajalti Euroopassa, mahdollisesti talvehtimisalueiden olojen vuoksi. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue yltää Oulun ja Pohjois-Karjalan seuduille, ja laji on pensassirkkalintua harvalukuisempi (arvio 1 000–2 000 paria). Kannanvaihtelut ovat olleet Suomessa suuria.
Tiesitkö tätä?
- Haliaksella viitasirkkalintu on harvalukuinen: asemalla se on havaittu vain parisenkymmentä kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä.
- Laulu muistuttaa ompelukoneen säksätystä, jossa iskut erottuvat selvästi.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Tasaisen ruskeanharmaa–oliivinsävyinen selkä ja harmaanvalkea vatsapuoli. Varmimmin erotettavissa pensassirkkalinnusta laulun perusteella: viitasirkkalinnun säksättävässä laulussa iskut erottuvat selvästi, kun pensassirkkalinnun laulu on enemmän yhtäjaksoista surinaa.
Heimo
sirkkalinnut
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
ruskea, harmaa, valkoinen
Elinympäristön kuvaus
Pesimäympäristöä ovat viljelysmaiden ja niittyjen puronvarsi- ja rantapensaikot.
Ruokavalio
Syö pääasiassa hyönteisiä ja hämähäkkejä.
Käyttäytyminen
Pitkänmatkan muuttaja ja myöhäinen saapuja. Laulu on säksättävä ja rytmitetty, ompelukonemainen, ja iskut erottuvat selvästi. Suomessa kevään päämuutto ajoittuu toukokuun loppupuolelta kesäkuun alkuun, ja keskikesällä sekä syksyllä havaintoja on vain satunnaisesti.
Lähteet
Kuva: Lasse Olsson, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Flodsangare.jpg
Ääni: tsilianidis saky, XC727451, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/727451
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.33634
