Tunturikiuru

Tunturikiuru

Eremophila alpestris

Tunnista tunturikiuru äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Hyvin harvinainen

Tunturikiuru on laajalle Euraasiaan levittäytynyt varpuslintu, jonka yhtenäiset levinneisyysalueet ulottuvat Fennoskandian vuoristo- ja tunturialueilta Siperian itäosiin sekä Lähi-idästä Kazakstaniin, Mongoliaan ja Kiinaan; erillisesiintymiä on myös Luoteis-Afrikan vuorilla ja Balkanilla. Se on lähimuuttaja: eurooppalaiset linnut talvehtivat pääasiassa Ukrainassa, Balkanin pohjoisosissa sekä Puolassa, Saksassa, Tanskassa ja Pohjanmeren rannikolla. Suomessa laji on Enontekiön, Utsjoen ja Inarin yhtenäisten tunturipaljakoiden harvinaisuus, joka pesii korkeintaan muutaman parin voimin ja on taantunut merkittävästi 1950-luvulta alkaen. Taantumaa selittävät sekä talvehtimisolosuhteiden muutokset Mustanmeren alueella että poronlaidunnuksen aiheuttama ylilaidunnus pesimäalueilla.

Tiesitkö tätä?

  • Koiraan päälaella on pienet, sarvimaiset höyhentupsut.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Maakiurun kokoluokkaa, mutta pään kelta-mustat kuviot erottuvat: musta naamio ja kurkun/rinnan musta kuvio sekä pienet “sarvimaiset” höyhenet päälaella, etenkin koiraalla. Yläpuoli on maanvärinen ja alapuoli vaaleampi. Erottuu kiurusta siinä, että kiurulla on selvä harja, mutta ei kelta-mustaa päänkuviota eikä sarvimaisia höyheniä; tunturikiurun pään värikontrasti on selvästi voimakkaampi.

Heimo

kiurut

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

ruskea, musta, valkoinen, keltainen

Elinympäristön kuvaus

Tunturipaljakat, tundrat ja vuoristoseudut; talvella rannikot ja avoimet peltoalueet.

Ruokavalio

Kesällä hyönteisiä sekä kasvinosia ja siemeniä; talvella pääasiassa siemeniä ja myös rantavyöhykkeen pikkueläimiä.

Käyttäytyminen

Lähimuuttaja, joka pesii maassa. Suomessa säännöllinen mutta harvalukuinen läpimuuttaja suurimmassa osassa maata; syysmuuttoa havaitaan eniten lokakuun puolivälistä marraskuun loppuun, aikaisimmat syyshavainnot ovat syys–lokakuun vaihteessa ja keväisiä havaintoja tehdään lähinnä maaliskuun lopulta huhtikuulle. Etelä-Suomessa laji on hyvin harvalukuinen talvehtija.

Lähteet

Tutustu myös