
Lyhytvarvaskiuru
Calandrella brachydactyla
Lyhytvarvaskiuru pesii Luoteis-Afrikassa ja Pyreneiden niemimaalla, Välimeren eteläosissa, Lähi-idässä sekä Ukrainasta Kazakstaniin ja Mongoliaan ulottuvalla alueella, ja talvehtii pääosin Pohjois-Afrikassa, Arabian niemimaalla ja Intian niemimaan luoteisosissa. Laji asuttaa ennen kaikkea arot, paahteiset pensasmaat ja avoimet viljelysalueet. Suomessa lyhytvarvaskiuru on jokavuotinen satunnaisharhailija, ja vuosittaiset yksilömäärät vaihtelevat muutamista yli kymmeneen lintuun. Havainnot painottuvat huhtikuun lopun–kesäkuun alun sekä elokuun lopun–marraskuun jaksoihin.
Tiesitkö tätä?
- Haliaksella lyhytvarvaskiuru on havaittu kahdeksan kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä; marraskuulta on neljä havaintoa, lokakuun lopulta yksi ja toukokuulta kolme yksilöä.
- Muuttoaikaan lyhytvarvaskiurut muodostavat suuria, tiiviitä parvia, jotka liikkuvat yhtenäisesti.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pienehkö, kiurumainen varpuslintu: vatsapuoli vaalea, selkä ruskeankirjava. Kaulan sivulla on usein tumma täplä ja siivellä erottuu keskimmäisten peitinhöyhenten muodostama tumma juova; sukupuolet ovat samannäköisiä. Pienempi kuin tavallinen kiuru.
Heimo
kiurut
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
ruskea, valkoinen, harmaa, musta
Elinympäristön kuvaus
Arot, paahteiset pensasmaat ja avoimet viljelysalueet.
Ruokavalio
Syö siemeniä ja hyönteisiä sekä muita pieniä selkärangattomia; hyönteiset korostuvat pesimäaikaan ja siemenet talvella.
Käyttäytyminen
Etsii ravintoa enimmäkseen maasta avoimilla mailla ja pesii maassa kasvillisuuden suojassa. Muuttoaikaan muodostaa suuria, tiiviitä parvia; yöpyy maassa ja käy aamuisin veden äärellä juomassa.
Lähteet
Kuva: Juan Lacruz, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Alondra.jpg
Ääni: Milan Ruzic, XC478478, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/478478
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32033
