
Ruskouunilintu
Phylloscopus fuscatus
Ruskouunilintu on uunilintu, jonka levinneisyys ulottuu Ob-joelta Keski- ja Etelä-Siperian sekä Mongolian halki Sahalinille ja etelässä Keski-Kiinaan. Se talvehtii Intian itäosissa, mantereisessa Kaakkois-Aasiassa ja Kaakkois-Kiinassa, ja maailman kanta on luokiteltu elinvoimaiseksi. Lintuja harhautuu syksyisin säännöllisesti Eurooppaan, etenkin itäisten virtausten myötä. Suomeen ruskouunilintu harhautuu vuosittain: havaintoja on kertynyt vuoteen 2022 mennessä 142 aikavälillä 25.9.–13.11., joista noin 80 % lokakuussa; esiintyminen on siperianuunilintuun verrattuna myöhäisempää. Havainnot painottuvat rannikolle ja ulkosaariston lintuasemasaarille.
Tiesitkö tätä?
- Vuodelta 2020 tunnetaan heinäkuinen ruskouunilinnun reviirihavainto Lapista.
- Haliaksella ruskouunilintu on havaittu vuoteen 2022 mennessä seitsemän kertaa, joista neljä yksilöä rengastettiin.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Tiltaltin kokoinen pieni uunilintu; päältä ruskehtava ja alta vaaleampi, harmahtava, selvä silmäkulmajuova. Erottuu tiltaltista ja pajulinnusta kerttumaisella, naksahtelevalla ”tak”-äänellä. Liikuskelee usein maassa ja matalassa kasvillisuudessa piilotellen.
Heimo
kertut
Koko
Pikkuinen (hippiäinen)
Värit
ruskea, valkoinen, harmaa
Elinympäristön kuvaus
Pensaikot ja tiheiköt matalassa kasvillisuudessa; tyypillisiä ovat soiden ja jokivarsien pensaikot.
Ruokavalio
Hyönteissyöjä; ravintona pääasiassa selkärangattomat.
Käyttäytyminen
Liikkuu usein aivan maanrajassa ja matalassa kasvillisuudessa piilotellen. Syksyn sääolot ja pesimämenestys vaikuttavat harhailijoiden määriin, ja itäiset sekä kaakkoiset virtaukset edesauttavat harhautumista Eurooppaan.
Lähteet
Kuva: Asmarifulanam, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:গাঢ়বাদামি পাতা-ফুটকি (Dusky Warbler), Phylloscopus fuscatus রাজশাহীর পদ্মা নদীর চর, রাজশাহী, বাংলাদেশ।.jpg
Ääni: Jochem Verweij, XC931364, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/931364
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.33879
