Riuttatiira

Riuttatiira

Thalasseus sandvicensis

Tunnista riuttatiira äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Riuttatiira on laajalle levinnyt merellinen tiira, joka pesii Euraasian ja Amerikan rannikkoalueilla. Euroopassa se asettuu hiekkaisille ja kallioisille saarille, hiekkarannoille ja jokisuistoihin, ja pesii usein tiheissä yhdyskunnissa. Pesimäaikaan laji on näkyvä ja kuuluva Länsi-Euroopan, Itämeren eteläosan, Välimeren ja Mustanmeren rannoilla, ja se talvehtii eteläisellä Välimerellä, Arabian niemimaan rannikolla sekä Afrikan länsi- ja etelärannikolla. Suomea lähimmät riuttatiiran pesimäalueet ovat Etelä-Ruotsissa ja Lounais-Virossa. Suomessa havainnot keskittyvät rannikolle ja ulkosaaristoon; sisäsaariston rehevillä merenlahdilla lajia tavataan harvoin.

Tiesitkö tätä?

  • Riuttatiiran emot voivat kuljettaa lentokykyisiä poikasiaan pitkiäkin matkoja pois pesimäalueilta ja ruokkia niitä vielä muuttomatkalla.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Kookkaahko tiira: selkä ja siivet vaalean harmaat, alapuoli valkea. Kesällä musta päälaki ja takaraivossa lyhyt töyhtö; loppukesästä talveen otsa vaalenee valkeaksi. Pitkä, kapea musta nokka, jonka kärki on keltainen. Kookkaampi kuin lapintiira ja kalatiira, mutta selvästi pienempi kuin räyskä; keltakärkinen musta nokka on hyvä tuntomerkki. Ääni on kova, raspiva ”kirrik”.

Heimo

Sternidae

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

valkoinen, harmaa, musta, keltainen

Elinympäristön kuvaus

Merellinen laji, jonka pesimäympäristöjä ovat rannikkoalueiden hiekkaiset ja kallioiset saaret, hiekkarannat ja jokisuistot. Oleskelee rannikolla ja ulkosaaristossa.

Ruokavalio

Syö pääasiassa pieniä merikaloja, kuten tuulenkalaa ja silakkaa, jotka se pyydystää syöksysukeltamalla rannikolla ja avomerellä.

Käyttäytyminen

Pesii usein tiheissä, jopa tuhansien parien yhdyskunnissa, usein naurulokkien seurassa, ja on pesimäaikaan rannikoilla näkyvä ja kuuluva. Merialueilla kiertelee tyypillisesti yksittäin tai muutaman linnun parvissa. Emot voivat kuljettaa lentokykyisiä poikasiaan kauas pesimäseuduilta.

Lähteet

Ääni: Sonothèque ADVL, XC1176900, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/1176900

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27830

Tutustu myös