
Pikkutiira
Sternula albifrons
Pikkutiiran levinneisyys ulottuu Pohjois-Afrikasta Itämerelle, Lähi-itään, Venäjän länsiosiin sekä Keski-, Itä- ja Etelä-Aasiaan; Euroopassa levinneisyys on hyvin laikuittaista. Eteläisimmät populaatiot ovat paikkalintuja, eurooppalaiset populaatiot muuttavat Länsi-Afrikan, Arabian niemimaan ja Intian rannikoille. Suomessa pikkutiira on hyvin harvalukuinen pesimälaji; muutamien kymmenien parien kokoinen pesimäkanta keskittyy Perämeren rannikolle, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Suomesta pikkutiirat muuttavat lounaaseen, ja syyskuun alun jälkeen laji on Suomessa hyvin harvinainen.
Tiesitkö tätä?
- Pikkutiira on havaittu Haliaksella 16 kertaa vuoden 2022 loppuun mennessä; havainnot ajoittuvat huhtikuun lopulta heinäkuun alkuun.
- Pikkutiira on maailman pienimpiä tiiroja.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pikkutiira on pienin tiiralaji. Selkä ja siivet ovat vaaleanharmaat ja vatsapuoli valkoinen; päässä on musta lakki ja selkeä valkoinen otsalaikku, ja nokka on keltainen mustakärkinen, jalat oranssit. Pieni koko, keltainen nokka ja valkoinen otsa erottavat sen muista tiiroista.
Heimo
Sternidae
Koko
Keskikokoinen (rastas)
Värit
valkoinen, harmaa, musta, keltainen, oranssi
Elinympäristön kuvaus
Mieluisinta pesimäympäristöä ovat hiekkarannat ja kivikkoiset rannat, suola-altaat sekä jokisuistot.
Ruokavalio
Syö pieniä kaloja ja äyriäisiä, joita se pyydystää syöksysukeltamalla usein lekuteltuaan ensin paikallaan.
Käyttäytyminen
Eurooppalaiset populaatiot muuttavat, eteläiset ovat paikkalintuja. Pohjoisimmille pesimäalueille saavutaan huhtikuun lopussa–toukokuun alussa ja syysmuutolle lähdetään viimeistään elokuun lopussa. Saalistaessaan se lekuttelee paikallaan veden yllä.
Lähteet
Kuva: PetroKaterynych, CC BY 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Крячок малий.jpg
Ääni: Jochem verweij, XC902155, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/902155
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27821
