Riekko

Riekko

Lagopus lagopus

Tunnista riekko äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Yleinen

Riekko on pohjoisten alueiden keskikokoinen kanalintu, joka vaihtaa asunsa ruskeankirjavasta kesäpuvusta kokonaan valkoiseksi talvella mustaa pyrstöä lukuun ottamatta. Laji on yleinen Pohjois-Euroopassa, -Aasiassa ja -Amerikassa, ja se pesii koivikoissa, pensaikkoisilla nummilla ja tundralla. Suomessa riekko pesii tiheimmin Pohjois-Lapissa ja on luokiteltu vaarantuneeksi pesimäalueen kavennuttua. Riekko on Peräpohjolan maakuntalintu.

Tiesitkö tätä?

  • Syksyn tullen riekon poikueet voivat hakeutua Lapissa jopa asutuskeskuksiin ja tottuvat ihmiseen nopeasti.
  • Riekko on Alaskan osavaltion nimikkolintu.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Keskikokoinen kanalintu (n. 35–43 cm, 500–800 g). Kesällä koiras on punaruskea mustatäpläinen, naaras ruosteenkeltaisen ja mustan kirjava; siipien alapinnat ja vatsa ovat valkoiset. Syksyllä puku alkaa vaihtua valkoiseksi ennen lumen tuloa, ja talvella lintu on kauttaaltaan valkoinen mustaa pyrstöä lukuun ottamatta. Tunturialueilla riekko sekoittuu helposti kiirunaan; erottaminen ulkonäön perusteella on vaikeaa, mutta riekon nakuttava ja kalahteleva ääni poikkeaa kiirunan narisevasta äänestä. Lisäksi riekko tavataan useammin pensasrajan alapuolella, kun kiiruna viihtyy ylempänä paljakalla.

Heimo

aitokanat

Koko

Iso (varis)

Värit

valkoinen, ruskea, musta, punainen

Elinympäristön kuvaus

Harvapuustoiset mänty- ja koivumetsät, soiden reunat, paju- ja lepikköpensaikot, kanervanummet, tundra ja tunturien alarinteet. Talven lähestyessä ja aluskasvillisuuden peittyessä lumella riekko siirtyy koivikkoisiin ja pajukkoisiin laaksoihin ja rinteille. Lapissa ja paikoin Itä-Suomessa poikueita tavataan toisinaan myös asutuksen liepeillä.

Ruokavalio

Ravinto vaihtelee vuodenajan mukaan: keväällä ja kesällä versot, silmut, lehdet ja kukat; poikasilla heti kuoriuduttuaan hyönteiset. Syyskesällä marjat, erityisesti mustikka ja variksenmarja, ja lumen aikaan koivujen ja pajujen silmut, koivun urvut sekä ohuet oksat.

Käyttäytyminen

Enimmäkseen hiljainen maalintu, jonka ääntely kuuluu harvakseltaan kopek-kopek -nakutteluna; pakolennossa se päästää äänekkään ka-ka-ka-ka -sarjan. Pakolento on tavallisesti lyhyt, minkä jälkeen lintu jatkaa ääneti jalan. Soitimella koiras kalahtelee voimakkaasti ja naaras vastaa pehmeämmin. Pesä on maassa, naaras munii yleensä 4–10 munaa, ja molemmat emot huolehtivat pesästä pian lähtevistä poikasista. Se luottaa suojaväriinsä ja voi päästää lähelle.

Lähteet

Tutustu myös