Lintupassi
Suomi
Viiriäinen

Viiriäinen

Coturnix coturnix

Tunnista viiriäinen äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Harvinainen

Viiriäisen levinneisyys ulottuu Luoteis-Afrikasta ja Etelä-Euroopasta Fennoskandian eteläosiin, Itä-Eurooppaan, Lähi-itään, laajoille alueille Venäjälle ja Keski-Aasiaan; eurooppalaiset linnut muuttavat pääosin Afrikkaan. Suomessa laji oli säännöllinen pesijä 1900-luvun alkupuoliskolla, harvinaistui ja tulkittiin 1980-luvulla hävinneeksi, mutta runsastui ja palasi 2010-luvulla takaisin pesimälajiksi. Pesintää on vaikea varmistaa, mutta maassa soidintaa vuosittain useita kymmeniä tai satoja koiraita, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.

Tiesitkö tätä?

  • Viiriäinen tulkittiin Suomessa 1980-luvulla hävinneeksi, mutta runsastui uudelleen ja palasi 2010-luvulla pesimälajiksi.
  • Laji on usein helpompi kuulla kuin nähdä; koiraan toistuva soidinääni paljastaa sen kasvuston kätköistä.

Ääntely

Laulu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Pieni, maassa pysyttelevä kanalintu, jonka yläpuoli on beigenruskeankirjava tummine kuvioineen ja vaaleine pitkittäisjuovineen. Koiraalla kurkun keskiosa on musta (laajuus vaihtelee), naaraalla kurkku on likaisenvalkoinen. Laulu on viheltävä ja kuuluva bitt bi-itt, jota toistetaan nopeasti, ja ääni auttaa lajin varmistamisessa tiheässä kasvillisuudessa.

Heimo

aitokanat

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

ruskea, musta, valkoinen

Elinympäristön kuvaus

Maassa pesivä peltolintu, joka viihtyy viljelymaisemissa; kesannot sekä vehnää ja apilaa kasvavat pellot ovat tyypillisiä soidin- ja oleskelupaikkoja, ja lintu pysyttelee kasvuston suojassa.

Ruokavalio

Syö pääasiassa siemeniä (rikkakasvien siemeniä ja viljasta varisseita jyviä) sekä maasta kerättyjä selkärangattomia, kuten kovakuoriaisia, luteita, muurahaisia, pihtihäntäisiä, suorasiipisiä, etanoita ja kotiloita sekä hyönteisten toukkia.

Käyttäytyminen

Myöhäinen muuttaja, joka saapuu pesimäalueilleen pohjoisessa vasta loppukeväällä. Koiraat soidintavat mieluiten kesannoilla ja vehnä- tai apilapelloilla; laji pysyttelee piilossa kasvustoissa ja on useammin kuultu kuin nähty. Ensimmäiset saapuvat Suomeen toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa, ja kesäkuun loppupuolisko ja heinäkuu ovat parasta aikaa havaita laji. Loppusyksyllä viiriäisiä havaitaan satunnaisesti syysmuutolta harhautuneina, usein lämpimien kaakkoisvirtausten myötä.

Lähteet

Kuva: KaouroV, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:A common quail in Lebanon, crop.jpg

Ääni: Carlo Fracasso, XC918973, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/918973

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27058

Tutustu myös