
Pajusirkku
Emberiza schoeniclus
Pajusirkku on laajalle Euraasiaan levinnyt kosteikkojen varpuslintu, jonka levinneisyys ulottuu suurimmasta osasta Eurooppaa ja Lähi-itää Venäjän itäosiin ja Japaniin. Eteläiset populaatiot ovat paikkalintuja, pohjoiset muuttavat talveksi Välimerelle ja Luoteis-Afrikkaan. Suomessa laji on yleinen pesimälaji koko maassa Ahvenanmaalta ja saaristosta tunturikoivuvyöhykkeelle. Suomen pesimäkanta on vähentynyt muutamassa vuosikymmenessä noin puoleen muun muassa kosteikkojen muutosten ja maatalouden tehostumisen takia.
Tiesitkö tätä?
- Lokakuun alussa 2021 Haliaksella havaittiin pajusirkulle ennätysmuutto.
- Koiraan musta pää paljastuu keväällä vasta, kun pään höyhenten ruskeat kärjet kuluvat pois.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Koiraalla on keväällä musta pää ja valkoinen kaulus, joita vasten ruskeasävyinen selkä ja siivet korostuvat; naaraalta puuttuu voimakas pään mustavalkea kuviointi. Tumman pyrstön ulkosulat ovat valkoiset, ja nokka on pieni mutta siemensyöjälle tyypillinen. Lajin näkee usein ruo’on tai pensaan latvassa esittämässä yksinkertaista, jankuttavaa laulua; kutsuääni on kirkas ”tsiy”. Sulkasadon jälkeen koiras voi näyttää naarasmaiselta, kunnes pään höyhenten ruskeat kärjet kuluvat ja mustavalkea kuviointi tulee jälleen esiin.
Heimo
sirkut
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
ruskea, musta, valkoinen, harmaa
Elinympäristön kuvaus
Kosteikkojen ja soiden rantapensaikot ja ruovikot.
Ruokavalio
Kesällä pajusirkku syö pääasiassa hyönteisiä, matoja ja muita selkärangattomia; syksyllä ja talvella se siirtyy siemeniin ja jyviin, erityisesti järviruo’on siemeniin. Poikasia ruokitaan hyönteisten toukilla ja muilla selkärangattomilla.
Käyttäytyminen
Koiraat muuttavat keväällä keskimäärin kaksi viikkoa ennen naaraita, ja syksyllä nuoret naaraat ennen nuoria koiraita. Pajusirkut liikkuvat aktiivisesti aamu- ja iltahämärissä sekä usein myös päivällä. Haliaksella kevätmuuttoa havaitaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin (huippu huhtikuussa) ja syysmuuttoa syyskuun alusta marraskuun alkuun (huippu syys–lokakuun vaihteessa); viimeisiä yksilöitä nähdään joskus vielä joulukuussa. Lajia ei ole havaittu Haliaksella talvikuukausina, vaikka se talvehtii melko säännöllisesti eteläisessä Suomessa.
Lähteet
Kuva: caroline legg, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Reed Bunting - Emberiza schoeniclus (52015951301).jpg
Ääni: Pascal Christe, XC731093, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/731093
Ääni: Teet Sirotkin, XC1157224, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/1157224
Ääni: Sonothèque ADVL, XC707688, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/707688
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.35182
