Lintupassi
Suomi
Pajusirkku

Pajusirkku

Emberiza schoeniclus

Tunnista pajusirkku äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Hyvin yleinen

Pajusirkku on laajalle Euraasiaan levinnyt kosteikkojen varpuslintu, jonka levinneisyys ulottuu suurimmasta osasta Eurooppaa ja Lähi-itää Venäjän itäosiin ja Japaniin. Eteläiset populaatiot ovat paikkalintuja, pohjoiset muuttavat talveksi Välimerelle ja Luoteis-Afrikkaan. Suomessa laji on yleinen pesimälaji koko maassa Ahvenanmaalta ja saaristosta tunturikoivuvyöhykkeelle. Suomen pesimäkanta on vähentynyt muutamassa vuosikymmenessä noin puoleen muun muassa kosteikkojen muutosten ja maatalouden tehostumisen takia.

Tiesitkö tätä?

  • Lokakuun alussa 2021 Haliaksella havaittiin pajusirkulle ennätysmuutto.
  • Koiraan musta pää paljastuu keväällä vasta, kun pään höyhenten ruskeat kärjet kuluvat pois.

Ääntely

Laulu
Kutsu
Lentoääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Koiraalla on keväällä musta pää ja valkoinen kaulus, joita vasten ruskeasävyinen selkä ja siivet korostuvat; naaraalta puuttuu voimakas pään mustavalkea kuviointi. Tumman pyrstön ulkosulat ovat valkoiset, ja nokka on pieni mutta siemensyöjälle tyypillinen. Lajin näkee usein ruo’on tai pensaan latvassa esittämässä yksinkertaista, jankuttavaa laulua; kutsuääni on kirkas ”tsiy”. Sulkasadon jälkeen koiras voi näyttää naarasmaiselta, kunnes pään höyhenten ruskeat kärjet kuluvat ja mustavalkea kuviointi tulee jälleen esiin.

Heimo

sirkut

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

ruskea, musta, valkoinen, harmaa

Elinympäristön kuvaus

Kosteikkojen ja soiden rantapensaikot ja ruovikot.

Ruokavalio

Kesällä pajusirkku syö pääasiassa hyönteisiä, matoja ja muita selkärangattomia; syksyllä ja talvella se siirtyy siemeniin ja jyviin, erityisesti järviruo’on siemeniin. Poikasia ruokitaan hyönteisten toukilla ja muilla selkärangattomilla.

Käyttäytyminen

Koiraat muuttavat keväällä keskimäärin kaksi viikkoa ennen naaraita, ja syksyllä nuoret naaraat ennen nuoria koiraita. Pajusirkut liikkuvat aktiivisesti aamu- ja iltahämärissä sekä usein myös päivällä. Haliaksella kevätmuuttoa havaitaan maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin (huippu huhtikuussa) ja syysmuuttoa syyskuun alusta marraskuun alkuun (huippu syys–lokakuun vaihteessa); viimeisiä yksilöitä nähdään joskus vielä joulukuussa. Lajia ei ole havaittu Haliaksella talvikuukausina, vaikka se talvehtii melko säännöllisesti eteläisessä Suomessa.

Lähteet

Kuva: caroline legg, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Reed Bunting - Emberiza schoeniclus (52015951301).jpg

Ääni: Pascal Christe, XC731093, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/731093

Ääni: Teet Sirotkin, XC1157224, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/1157224

Ääni: Sonothèque ADVL, XC707688, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/707688

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.35182

Tutustu myös