Mustaotsalepinkäinen

Mustaotsalepinkäinen

Lanius minor

Tunnista mustaotsalepinkäinen äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Mustaotsalepinkäinen pesii Välimeren pohjoisrannikolta ja Itä-Euroopasta Kazakstanin aroille ja talvehtii eteläisessä Afrikassa. Sitä tavataan avomailla hedelmätarhojen, puistokujien, pensaikkojen, viljelysmaiden ja metsänreunojen liepeillä. Lajin kanta on taantunut voimakkaasti, mahdollisesti tehomaatalouden kasvaessa ja viljelysten yksipuolistuessa. Pitkänmatkan muuttajana se harhautuu toisinaan pohjoiseen ja Länsi-Eurooppaan. Suomeen mustaotsalepinkäiset eksyvät harvakseltaan: vuoden 2023 loppuun mennessä on havaittu noin 370 yksilöä, ja laji on ollut jokavuotinen harvalukuinen rariteetti 1980-luvulta lähtien.

Tiesitkö tätä?

  • Suomessa havaituista mustaotsalepinkäisistä yli puolet on nähty touko–kesäkuussa.
  • Lajin kuvasi tieteelle Johann Friedrich Gmelin.

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Yleisväriltään harmaa lepinkäinen, joka muistuttaa isolepinkäistä. Tunnusomaista on silmien yli kulkeva ja otsan peittävä musta naamio, mustat siivet ja selvä valkoinen läikkä siivissä; pituus noin 20 cm.

Heimo

lepinkäiset

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

harmaa, valkoinen, musta

Elinympäristön kuvaus

Avomaat hedelmätarhojen, puistokujien, pensaikkojen, viljelysmaiden ja metsänreunojen liepeillä.

Ruokavalio

Syö pääosin suurikokoisia hyönteisiä, kuten kovakuoriaisia, perhosia, heinäsirkkoja ja kookkaita kärpäsiä; lisäksi pikkulintuja, jyrsijöitä ja liskoja sekä satunnaisesti vähän hedelmiä.

Käyttäytyminen

Saalistaa näkyviltä tähystyspaikoilta, kuten johdoilta ja oksilta, ja nappaa saaliin maasta tai ilmasta; pesimäalueilla voi myös leijua paikallaan saalistaessaan. Kuten muutkin lepinkäiset, voi varastoida ravintoa pistämällä saaliin piikkeihin tai piikkilankaan.

Lähteet

Tutustu myös