
Mustakurkkurautiainen
Prunella atrogularis
Mustakurkkurautiainen pesii Uralin ympäristössä sekä Kirgisian, Itä-Kazakstanin, Luoteis-Kiinan ja Länsi-Mongolian vuoristoalueilla; mieluisinta pesimäympäristöä ovat vuoristojen puurajan metsät. Se on lähimuuttaja, ja talvehtimisalueita on laikuittain Kazakstanista Turkmenistaniin, Pakistaniin ja Luoteis-Intiaan. Euroopassa laji on suurharvinaisuus.
Tiesitkö tätä?
- Suomesta tunnetaan 15 mustakurkkurautiaishavaintoa vuoden 2022 loppuun mennessä; yksi niistä on Haliakselta (lokakuu 2009).
- Mustakurkkurautiaisen levinneisyysalue on paljon suppeampi kuin lähisukuisen taigarautiaisen.
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Rautiaisen kokoinen ja olemukseltaan rautiaista muistuttava. Kesäpuvussa erottuvat selvästi musta kurkku ja posket; syyspuvussa musta voi osin peittyä vaaleiden höyhenkärkien alle. Selvä vaalea silmäkulmajuova ja rautiaista vaaleampi alapuoli. Sukupuolet ovat samannäköisiä.
Heimo
rautiaiset
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
ruskea, musta, keltainen, harmaa
Elinympäristön kuvaus
Pesii vuoristoalueiden puurajan metsissä, tiheissä kuusikoissa ja pensaikoissa; muutolla ja talvehtimassa monenlaisissa pensaikoissa.
Ruokavalio
Syö pääasiassa hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia; etenkin talvella myös siemeniä.
Käyttäytyminen
Lähimuuttaja, joka siirtyy talveksi Keski- ja Etelä-Aasiaan. Pesimäkaudella viihtyy tiheissä pensaikoissa ja kuusikoissa, muuttoaikaan ja talvella erilaisissa pensaikoissa sekä paikoin myös kulttuuriympäristöissä.
Lähteet
Kuva: Imran Shah from Islamabad, Pakistan, CC BY-SA 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Black-throated Accentor (Prunella atrogularis) (15275386173).jpg
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32770
