Jänkäsirriäinen

Jänkäsirriäinen

Calidris falcinellus

Tunnista jänkäsirriäinen äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Yleinen

Jänkäsirriäinen on euraasialainen laji, jolla on useita erillisiä ja pienialaisia pesimäalueita; Euroopan pesimäkanta keskittyy Fennoskandiaan, ja Siperian keski- ja itäosissa tunnetaan kolme muuta erillistä pesimäaluetta. Talvehtimaan se suuntaa Lähi-idän ja Etelä-Aasian rannikoille. Kanta on taantumassa, ja laji on silmälläpidettävä. Suomessa laji pesii etenkin Pohjois-Suomen jängillä ja avosoilla sekä suurilla suoalueilla Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Pesimäkannaksi on arvioitu noin 25 000–35 000 paria, ja suurin osa Euroopan jänkäsirriäisistä pesii Suomessa.

Tiesitkö tätä?

  • Haliaksella jänkäsirriäisen kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin kolmella vuorokaudella seurantajakson aikana.
  • Laji luetaan nykyisin sukuun Calidris; aiemmin se luokiteltiin sukuun Limicola.

Ääntely

Lentoääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Pieni sirrimäinen kahlaaja, joka muistuttaa erityisesti nuorta suosirriä, mutta erottuu kurppamaisen voimakkaista päänkuvioista. Nokan kärki kaartuu hienoisesti alaspäin ja nokka on suhteellisen paksu tyvestä; selkäpuoli on harmaanruskea. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Heimo

kurpat

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

ruskea, valkoinen, musta, harmaa

Elinympäristön kuvaus

Pesii märillä jängillä ja avosoilla. Muutolla ja talvehtimisalueilla viihtyy matalilla, mutaisilla ja lyhytkortisilla rannoilla sekä muilla kosteikoilla.

Ruokavalio

Syö pääasiassa hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, joita poimii pehmeästä mudasta; muutolla myös nilviäisiä, äyriäisiä ja siemeniä.

Käyttäytyminen

Vahvasti muuttava ja usein seurallinen kahlaaja, joka ruokailee muiden sirrien seurassa. Koiras esittää soidinlennon, ja pesä on maassa matalassa kuopassa. Fennoskandian linnut muuttavat kaakkoon, ja syysmuutto alkaa jo kesän lopulla. Haliaksella jänkäsirriäinen on harvalukuinen läpimuuttaja: kevätmuutto etenee nopeasti toukokuun lopulta kesäkuun alkuun, syysmuutto alkaa jo kesäkuun lopussa tai heinäkuun alussa, ja suurin osa syysmuuttajista nähdään heinä–elokuussa.

Lähteet

Ääni: Alfonso Maffezzoli, XC671794, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/671794

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27704

Tutustu myös