Lintupassi
Suomi
Hietatiira

Hietatiira

Gelochelidon nilotica

Tunnista hietatiira äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Harvinainen

Hietatiira on laajalle levinnyt tiiralaji, joka pesii hajanaisesti Euroopassa, Aasiassa, Luoteis-Afrikassa, Amerikassa ja Australiassa; sitä tavataan kaikissa maanosissa paitsi Etelämantereella. Se erottuu lokkimaisen paksusta nokasta, leveistä siivistä, pitkistä jaloista ja vahvasta olemuksestaan. Laji on tiiraksi poikkeava myös ruokailutavoiltaan: se ei yleensä syöksysukella veteen vaan saalistaa paljon hyönteisiä lennosta sekä metsästää myös pelloilla ja pensaikkojen yllä. Maailmanlaajuinen kanta on arvioitu elinvoimaiseksi.

Tiesitkö tätä?

  • Suomessa hietatiira on äärimmäisen harvinainen vierailija: maassa on hyväksytty vain seitsemän havaintoa vuoden 2024 loppuun mennessä.
  • Toisin kuin monet muut tiirat, hietatiira ottaa saaliin usein pintaa noukkimalla tai lennosta eikä syöksysukella yhtä säännöllisesti.

Ääntely

Kutsu

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Keskikokoinen tiira, jolla on kesäpuvussa musta lakki, valkea pää ja kaula sekä harmaa selkä. Voimakas, paksuhko musta nokka on hyvä tuntomerkki, joka erottaa sen monista muista tiiroista. Talvipuvussa musta lakki puuttuu ja silmän takana on tumma täplä. Sukupuolet ovat samanvärisiä.

Heimo

Sternidae

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

valkoinen, harmaa, musta

Elinympäristön kuvaus

Hiekkaiset, puuttomat tai vähäkasvuiset rannat ja monenlaiset kosteikot; tavataan myös laidunnetuilla niityillä ja pelloilla. Euraasiassa laji on laajasti makean veden ympäristöissä, kun taas Pohjois-Amerikassa se liittyy lähes yksinomaan suolaisiin rannikkoalueisiin.

Ruokavalio

Hyvin monipuolinen ja opportunistinen: pääosin lennossa pyydettyjä hyönteisiä ja muita selkärangattomia, lisäksi matelijoita, sammakkoeläimiä, äyriäisiä, pääjalkaisia, pikkunisäkkäitä, lintujen munia ja poikasia sekä kaloja.

Käyttäytyminen

Muuttolintu, joka pesii yhdyskunnittain järvien, soiden ja rannikoiden äärellä kerran kesässä ja voi uusia pesyeen, jos munapesä tuhoutuu. Pesä on matala kuoppa hiekassa, munia on 2–5, ja pesäpakoisia poikasia emot ruokkivat useita kertoja päivässä. Saalistaa useimmiten pintaa noukkimalla tai lennosta, harvemmin syöksysukeltamalla, ja voi napata saaliin myös maasta. Ääni on terävä ”ker-wik”.

Lähteet

Kuva: Eric Kershner/USFWS, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Gelochelidon nilotica vanrossemi.jpg

Ääni: Joost van Bruggen, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Gelochelidon_nilotica_-_Gull-billed_Tern_XC431990.mp3

Teksti: Wikipedia (English) + Wikipedia (Finnish), CC BY-SA 4.0 https://en.wikipedia.org/wiki/Gull-billed_tern

Teksti: Wikipedia (Finnish), CC BY-SA 4.0 https://fi.wikipedia.org/wiki/Hietatiira

Tutustu myös