
Harmaapäätikka
Picus canus
Harmaapäätikan levinneisyysalue käsittää suuren osan Euraasian mannerta. Se suosii etenkin lehti- ja sekametsiä, kuten tammimetsiä ja haavikoita. Suomessa harmaapäätikan runsain pesimäkanta keskittyy maan lounaisosiin, mutta laji pesii myös muualla Etelä- ja Keski-Suomessa sekä harvalukuisena Pohjois-Suomessa. Laji on runsastunut 2000-luvulla.
Tiesitkö tätä?
- Haliaksella harmaapäätikan havainnot yli kuusinkertaistuivat seurantajakson aikana; taustalla on Suomen pesimäkannan voimakas runsastuminen.
- Harmaapäätikka syö pääasiassa muurahaisia, joita se etsii usein maasta.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Selkäpuoli harmahtavanvihreä ja vatsapuoli vaaleanharmaa. Pää on harmaa, poskilla kapeat mustat viiksijuovat; koiraalla otsassa punainen laikku. Lento on tikkamaisen aaltoilevaa. Vihertikkaan verrattuna hieman pienempi: koiraalla punainen rajoittuu otsaan (ei koko päälakea), silmän ympärillä on vähemmän mustaa, nokka on ohuempi ja pää hieman pyöreämpi.
Heimo
tikat
Koko
Keskikokoinen (rastas)
Värit
vihreä, harmaa, punainen, keltainen, musta
Elinympäristön kuvaus
Suosii etenkin tammi- ja muita lehtimetsiä sekä lehtipuuvaltaisia sekametsiä.
Ruokavalio
Pääosin muurahaisia; kesällä myös muita hyönteisiä ja niiden toukkia, syksyllä marjoja ja talvella siemeniä. Saattaa käydä ruokintapaikoilla, erityisesti talin perässä.
Käyttäytyminen
Pääasiassa paikkalintu, mutta muiden tikkojen tavoin sillä esiintyy ajoittain vaellusliikehdintää. Laulu on laskeva, haikea viheltelysarja. Haliaksella kevään harvat muuttohavainnot keskittyvät huhti–toukokuulle; syysmuutto kestää pitkään heinä–elokuun vaihteesta marraskuun alkuun ja painottuu lokakuulle. Haliaksella harmaapäätikka on harvalukuisempi kuin muut tikat, eikä pesi Tulliniemen alueella.
Lähteet
Kuva: Andrey Tsvirenko, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Седой дятел.jpg
Ääni: Alexander Kürthy, XC310920, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/310920
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.30530
