
Taigakirvinen
Anthus hodgsoni
Taigakirvisen levinneisyys ulottuu Uralin länsipuolelta laajalle Venäjän itäosiin, Japaniin, Kiinaan ja Mongolian pohjoisosiin, ja se talvehtii pääosin eteläisessä Aasiassa. Euroopassa se on harvinainen syysharhailija. Suomessa laji on jokavuotinen satunnaisharhailija, jonka havainnot painottuvat syyskuun lopun ja marraskuun alun välille; suurin osa havainnoista on länsirannikolta ja lounaisesta saaristosta, esimerkiksi Säpistä, Norrskäriltä, Tankarista, Lågskäriltä, Jurmosta ja Utöstä. Haliaksella taigakirvinen on havaittu vuoteen 2022 mennessä kolmesti.
Tiesitkö tätä?
- Lajin entinen suomenkielinen nimi oli intiankirvinen.
- Takavarpaan kynsi on lyhyt ja käyrä, toisin kuin useimmilla muilla kirvisillä.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pituus noin 14–15,5 cm; habitukseltaan hyvin metsäkirvistä muistuttava ja ääniltään samankaltainen. Erottuu useimmista muista kirvisistä lyhyen ja käyrän takavarpaan kynnen perusteella (kuten metsäkirvisellä).
Heimo
västäräkit
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
ruskea, valkoinen, musta, vihreä
Elinympäristön kuvaus
Taigan harvapuustoiset havumetsät; pesii lisäksi koivikoissa, lepikoissa ja lehtikuusikoissa.
Ruokavalio
Kesällä hyönteisiä ja muita selkärangattomia, talvella myös siemeniä; ruokailee maassa.
Käyttäytyminen
Liikkuu ja etsii ravintoa maassa; äänet ja laulu muistuttavat hyvin paljon metsäkirvisen ääniä.
Lähteet
Kuva: Charles J. Sharp, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Olive-backed pipit (Anthus hodgsoni hodgsoni) Phulchowki.jpg
Ääni: Teet Sirotkin, XC1178530, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/1178530
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32215
