Lintupassi
Suomi
Niittykirvinen

Niittykirvinen

Anthus pratensis

Tunnista niittykirvinen äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Hyvin yleinen

Niittykirvistä tavataan laajalti Länsi-, Keski- ja Pohjois-Euroopassa sekä Islannissa ja Grönlannin itärannikolla. Se pesii erilaisissa avoimissa ympäristöissä kulttuurimaisemista avosoille ja tunturipaljakalle. Laji on maailmanlaajuisesti silmälläpidettävä, ja Euroopan pesimäkanta on taantunut noin 60 %. Suomessa niittykirvinen pesii koko maassa saaristosta pohjoisimpaan Suomeen, ja pesimäkanta on arviolta 400 000–700 000 paria. Kanta on taantunut Suomessa noin 40 %.

Tiesitkö tätä?

  • Haliaksella niittykirvisen kevätmuutto on viivästynyt seurantajakson aikana keskimäärin neljällä vuorokaudella.
  • Vanhin Suomessa rengastettu niittykirvinen on ollut 7 vuotta 8 kuukautta 6 päivää vanha.

Ääntely

Laulu
Kutsu
Lentoääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Pieni kirvinen: päältä harmaanruskea, alta vaalea ja voimakkaan viiruinen. Päässä ei jyrkkiä kuvioita; kapea valkea silmärengas ja lyhyt, himmeä silmäkulmanjuova. Nokka pitkähkö ja ohut, jalat vaaleanruskeat; takavarpaan kynsi hyvin pitkä ja melko suora. Pyrstön reunasulat valkoiset, ääni hätäinen ist-ist-ist. Erottuu muista kirvisistä hienopiirteisestä päänkuviosta ja pitkästä takakynnestä.

Heimo

västäräkit

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

ruskea, valkoinen, musta, harmaa

Elinympäristön kuvaus

Pesii erilaisissa avoimissa ympäristöissä kulttuurimaisemista avosoille ja tunturipaljakalle; tyypillisiä ovat rantaniityt, pellot, laitumet, avosuot ja puuttomat ulkoluodot.

Ruokavalio

Pääasiassa hyönteisiä ja muita selkärangattomia; syksyllä ja talvella myös siemeniä ja marjoja.

Käyttäytyminen

Ääni on tunnusomainen hätäinen ist-ist-ist, ja varoitusääni on inttävä ja pitkä. Koiras laulaa usein laululennossa, jossa se kohoaa ja laskeutuu siivet ja pyrstö levitettyinä. Liikkuu maassa enimmäkseen kävellen, keikuttaa pyrstöään ja istuu myös pensaiden latvoissa ja sähköjohdoilla. Läntisen Euroopan linnut ovat paikkalintuja; muuttavien populaatioiden tärkeimmät talvehtimisalueet ovat Välimeren ympäristössä, ja muuttoaikoina laji muodostaa tavallisesti kymmenien yksilöiden parvia. Haliaksella kevätmuutto alkaa usein maaliskuun lopussa ja huipentuu huhtikuun kahdella viimeisellä viikolla; syysmuutto huipentuu syyskuun puolivälin ja lokakuun puolivälin välillä, ja muuttoa havaitaan ajoittain marraskuun alkuun asti. Tulliniemen saaristossa laji on tyypillinen pesijä ja harvalukuinen talvehtija, ja Haliaksen havaintomäärät ovat pysyneet melko vakaina.

Lähteet

Kuva: Andreas Trepte, CC BY-SA 2.5 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Wiesenpieper Meadow pipit.jpg

Ääni: Sonothèque ADVL, XC776835, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/776835

Ääni: Sonothèque ADVL, XC919260, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/919260

Ääni: Hannu Varkki, XC501787, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/501787

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32213

Tutustu myös