
Pikkusirri
Calidris minuta
Pikkusirri pesii laajalla alueella Venäjän tundralla ja harvalukuisena Pohjois-Norjassa; talvehtimisalueet ovat Afrikassa, Lounais- ja Etelä-Aasiassa sekä Välimeren alueella. Suomessa pikkusirri pesii vain satunnaisesti. Se on säännöllinen läpimuuttaja etenkin syksyisin, kun taas keväällä sitä havaitaan harvoin. Syysmäärät vaihtelevat, ja laji oli huomattavasti runsaslukuisempi vuosina 1979–1999 kuin 2000-luvulla.
Tiesitkö tätä?
- Vuonna 1996 Haliaksen Gåsörsuddenin särkällä ruokaili parhaimmillaan kymmeniä pikkusirrejä.
- Euroopan vanhin rengastettu pikkusirri on ollut 12-vuotias.
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Hyvin pieni rantalintu, jolla on terävä, tumma nokka ja tummat jalat sekä nopeat liikkeet. Selän tummalla pohjalla erottuu usein vaalea V-kuvio, ja pyrstön kärki on harmaa. Nuori yksilö voi muistuttaa lapinsirriä, mutta pikkusirrin yleisilme on tummempi ja kontrastikkaampi.
Heimo
kurpat
Koko
Pieni (varpunen)
Värit
ruskea, valkoinen, oranssi, musta
Elinympäristön kuvaus
Pesii arktisella tundralla, tavallisesti kuivahkoilla paikoilla pajupensaikoissa kosteikkojen lähellä. Muuttoaikoina ruokailee mutaisilla rannoilla ja matalissa, mutaisissa lammikoissa.
Ruokavalio
Syö pieniä selkärangattomia, joita poimii mudalta, matalista mutalammikoista ja rantaniityiltä; arktisessa kesässä poikaset syövät erityisesti kaksisiipisiä, kuten surviaissääskiä.
Käyttäytyminen
Pitkänmatkan muuttaja, jonka syysmuutolla aikuiset kulkevat ennen nuoria. Talvella se on seurallinen ja voi muodostaa suuria parvia muiden sirrien kanssa rannikon lietteillä. Suomessa syysmuutto alkaa heinäkuun puolivälin jälkeen; aikuisten päämuutto on elokuun alkupuolella ja nuorten elokuun lopulla–syyskuun alussa, ja lokakuussa laji on jo huomattavan harvinainen.
Lähteet
Kuva: El Golli Mohamed, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Bécasseau minute Thyna007.jpg
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27688
