Pikkulokki

Pikkulokki

Hydrocoloeus minutus

Tunnista pikkulokki äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Pikkulokki pesii Valko-Venäjältä, Baltiasta ja Suomesta Venäjän keskiosiin sekä Kazakstaniin ulottuvalla alueella; lisäksi Venäjän itäosissa on erillinen esiintymisalue. Talvehtimisalueita ovat eteläinen Itämeri, Länsi-Euroopan merialueet, Välimeri, Mustameri ja Kaspianmeri. Pesimäyhdyskunnat voivat siirtyä paikasta toiseen vuosien välillä. Suomessa pikkulokki pesii suurimmassa osassa maata, mutta puuttuu lounaisimmista osista ja suurimmasta osasta Lappia; pesimäkanta on arviolta 10 000–13 000 paria. Rengastusten perusteella suomalaiset pikkulokit muuttavat pääosin lounaaseen Länsi-Eurooppaan, mutta löytöjä on myös Mustanmeren alueelta ja Lounais-Venäjältä.

Tiesitkö tätä?

  • Haliaksella muuton osuessa kohdalle voidaan havaita useiden satojen pikkulokkien muuttoa, suurimmat summat usein lokakuussa tai marraskuun alussa.
  • Haliaksella pikkulokin syysmuutto viivästyi seurantajakson aikana keskimäärin 14 vuorokaudella, vaikka kevätmuuton ajoitus ei merkittävästi muuttunut.

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Naurulokkia pienempi lokki, jonka kesäpuvussa pää on musta (naurulokilla ruskea). Yläpuoli on vaaleanharmaa, vartalo valkea ja siipien alapinnat selvästi tummemmat; ohut nokka ja oranssinpunaiset jalat. Lentotapa on hiukan tiiramainen, ja äänensävy on käkättävä.

Heimo

lokit

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

valkoinen, harmaa, musta, punainen

Elinympäristön kuvaus

Pesii rehevien, ruoikkorantaisten järvien, lampien, hitaasti virtaavien jokien ja soiden äärellä, joissa on ilmaversoista tai kelluslehtisiä kasvustoja; nykyisin myös merialueella. Muuton ja talven aikaan viihtyy pääosin rannikoilla, jokisuistoissa ja avomerellä.

Ruokavalio

Pesimäaikaan pääosin hyönteissyöjä, joka pyydystää hyönteisiä veden pinnan tuntumasta ja lennosta; syö myös pikkukaloja ja matoja, ja talvella ravinto painottuu pieniin kaloihin ja meriselkärangattomiin.

Käyttäytyminen

Myöhäinen pesijä, jonka yhdyskunnat vaihtavat paikkaa. Syksyisin pikkulokit muuttavat usein ulkomerellä. Haliaksella laji on säännöllinen läpimuuttaja: kevään ensimmäiset saapuvat yleensä huhtikuun loppupuolella, päämuutto on toukokuun alussa, ja syysmuutto ajoittuu syyskuun puolivälistä marraskuun alkuun. Havaintomäärät vaihtelevat suuresti vuosien välillä.

Lähteet

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27777

Tutustu myös