
Harmaalokki
Larus argentatus
Harmaalokki on eurooppalainen laji, jonka levinneisyys painottuu Fennoskandiaan ja Itämeren ympäristöön, Länsi-Euroopan rannikoille sekä Islantiin. Se pesii meren saaristossa ja sisämaan suuremmilla järvillä. Harmaalokit ovat paikkalintuja tai lyhyen matkan muuttajia. Suomessa harmaalokin pesimäkanta on nykyään noin 30 000 paria, ja laji on harvinaisempi vain pohjoisimmassa Lapissa. Valtaosa suomalaisista harmaalokeista talvehtii eteläisellä Itämerellä. Pitkällä aikavälillä määrät ovat monin paikoin taantuneet tai pysyneet vakaina, joskin Pohjanlahdella on paikoin runsastumista ja etenkin syys- ja talvihavainnot ovat vähentyneet.
Tiesitkö tätä?
- Niko Tinbergen osoitti 1940-luvulla, että poikaset nokkivat emon nokan punaista täplää, mikä laukaisee ruokkimisreaktion.
- Harmaalokki on oppinut pesimään myös kerrostalojen katoilla kaupunkiympäristöissä.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Aikuinen harmaalokki on vaaleaselkäinen lokki: selkä tasaisen vaaleanharmaa, pää ja rinta valkeat, keltainen nokka jossa punainen täplä, ja jalat useimmiten vaaleanpunertavat; talvipuvussa päässä on harmaata viirutusta. Nuori lintu on valkean–ruskean–harmaan kirjava ja muistuttaa muita suuria nuoria lokkeja. Erottuu selkälokista tämän hyvin tumman selän ja keltaisten jalkojen perusteella.
Heimo
lokit
Koko
Iso (varis)
Värit
valkoinen, harmaa, musta, keltainen, punainen
Elinympäristön kuvaus
Pesii meren saaristossa ja suuremmilla järvillä; viihtyy rannikoilla ja saarissa ja on sopeutunut myös kaupunkiympäristöihin pesimällä katoilla. Ruokailee monenlaisissa avoimissa ympäristöissä, kuten pelloilla, satamissa ja kaatopaikoilla.
Ruokavalio
Kaikkiruokainen: syö kalaa ja kalanperkeitä, äyriäisiä ja matoja, muiden lintujen munia ja poikasia, raatoja sekä ihmisperäistä jätettä; sulamattomat osat se oksentaa oksennuspalloina.
Käyttäytyminen
Pesii tyypillisesti yhdyskunnissa, mutta paikoin myös yksittäispareina. Talvehtii niin pohjoisessa kuin avovettä riittää, ja kovatuulisina päivinä muuttoa näkyy runsaasti. Haliaksella lajia havaitaan tasaisesti ympäri vuoden: keväällä pesimäpukuiset ensimmäiset muuttajat saapuvat usein jo helmi–maaliskuussa, päämuutto on maalis–huhtikuussa ja viimeisiä havaitaan vielä toukokuun alussa. Syysmuutto käynnistyy heinäkuun puolivälissä ja jatkuu pitkälle loppuvuoteen kahdella huipulla (syyskuun alussa sekä loka–marraskuun vaihteessa); alueella harmaalokki talvehtii säännöllisesti, kun avovettä riittää.
Lähteet
Kuva: Kulac, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Larus argentatus01.jpg
Ääni: Sonothèque ADVL, XC953928, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/953928
Ääni: Sonothèque ADVL, XC707075, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/707075
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27750
