Svenska
English
Polski
Čeština
Slovenčina
Norsk
Dansk
Pähkinähakki
Nucifraga caryocatactes
Tunnista pähkinähakki äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.
Pähkinähakki on närhen kokoinen varislintu, jonka levinneisyys ulottuu Keski-Euroopan vuoristoista ja Fennoskandiasta laajoille Aasian havumetsävyöhykkeille. Se suosii pähkinäpensaslehtoja ja reheviä kuusikoita. Laji on pääosin paikkalintu, mutta joinakin vuosina sitä havaitaan vaelluksella poikkeuksellisen runsaana. Suomessa laji pesii levinneisyytensä luoteisella äärirajalla laikuttaisesti Etelä-, Itä- ja Keski-Suomessa sekä Perämeren rannikolla. Suomen pesimäkannaksi on arvioitu noin 2 400 paria.
Tiesitkö tätä?
- Haliaksella on voimakkaimpina vaelluspäivinä laskettu yli 2 000 pähkinähakin päiväsummia.
- Suomesta rengastetuista pähkinähakeista on saatu löytöjä yli 3 000 kilometrin päästä itäiseltä Venäjältä.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Tukeva- ja suoranokkainen närhen kokoinen varislintu. Perusväri on tummanruskea, kauttaaltaan selvät valkoiset pilkut; siivet ja pyrstö tummat. Alaperä on selvästi valkoinen ja pyrstön kärkisulat leveästi valkokärkiset. Ääni on korppimainen, matala rääkäisy. Erottuu närhestä yksivärisemmän ruskean ja valkopilkkuisen höyhenpukunsa sekä valkean alaperän perusteella.
Heimo
varikset
Koko
Keskikokoinen (rastas)
Värit
ruskea, valkoinen, musta
Elinympäristön kuvaus
Suosii pähkinäpensaslehtoja, reheviä kuusikoita ja havumetsiä, joissa on runsaasti siemenravintoa.
Ruokavalio
Läntiset pähkinähakit suosivat pähkinäpensaan pähkinöitä, kun taas itäinen alalaji on erikoistunut sembramännyn siemeniin. Lisäksi se hyödyntää tilaisuuden mukaan muita siemeniä ja pähkinöitä, marjoja ja selkärangattomia sekä ruokintapaikkojen antimia. Se kätkee syksyllä runsaasti ravintoa talven varalle.
Käyttäytyminen
Pääosin paikkalintu, mutta tyypillinen epäsäännöllinen vaelluslintu: runsaat vaellukset vaihtelevat vuosittain ravintotilanteen ja lisääntymismenestyksen mukaan. Vaeltajat välttävät yhtenäisten merialueiden ylittämistä ja keskittyvät niemenkärkiin. Vaelluksilla valtaosa havaituista on nuoria lintuja, mutta myös vanhat itäisen alalajin yksilöt voivat liikkua pitkälle heikon siemensadon vuosina. Suomessa syysliike painottuu elokuun puolivälistä lokakuun loppuun.
Lähteet
Kuva: kuhnmi, CC BY 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Nucifraga caryocatactes Davos 1.jpg
Ääni: Zdeněk Vermouzek, XC249299, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/249299
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.37135
