Lintupassi
Suomi
Liejukana

Liejukana

Gallinula chloropus

Tunnista liejukana äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Harvinainen

Liejukana on yksi maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista ja puuttuu vain Australiasta sekä Etelämantereelta; Amerikan mantereella elävä amerikanliejukana on hiljattain erotettu omaksi lajikseen. Se pesii ihmisen luomissa tekoaltaissa sekä pienillä, rehevöityneillä lammilla, järvillä ja merenlahdilla. Maailmanlaajuisesti laji on elinvoimainen. Suomessa liejukana on varsin vähälukuinen, eteläinen pesimälaji; vakituiset pesimäpaikat sijoittuvat hajanaisesti Pori–Parikkala-linjan eteläpuolelle. Laji on pienen pesimäkannan vuoksi arvioitu Suomessa vaarantuneeksi (VU). Suomen liejukanat muuttavat pääosin talvehtimaan Lounais- ja Keski-Eurooppaan, joskin joitain yksilöitä voi talvehtia Suomessa sulapaikoilla.

Tiesitkö tätä?

  • Suomen ensimmäinen liejukanahavainto tehtiin 1842 Kirkkonummella; laji vakiintui pesimälinnustoon 1800-luvun lopulla.
  • Liejukana on yksi maailman laajimmalle levinneistä lintulajeista ja puuttuu vain Australiasta ja Etelämantereelta.

Ääntely

Kutsu
Lentoääni
Varoitusääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Aikuisella on tumma höyhenpuku, ruskeansävyinen selkä, valkea pyrstönaluspuku ja kyljessä selvä vaalea juova; nokka on punainen keltaisella kärjellä ja otsakilpi punainen, jalat vihertävät. Nuori on ruskeampi, ja sen nokka sekä otsakilpi ovat vihertävät. Punainen nokka ja kylkien vaaleat juovat erottavat sen nokikanasta, jolla on valkea nokka ja otsakilpi sekä tasaisemman tummanharmaa puku.

Heimo

rantakanat

Koko

Iso (varis)

Värit

musta, ruskea, punainen, valkoinen, keltainen

Elinympäristön kuvaus

Pesii ihmisen luomissa tekoaltaissa sekä pienillä, rehevöityneillä lammilla, järvillä ja merenlahdilla; kelpuuttaa pesäpaikakseen hyvin pienenkin lampareen, kunhan kasvillisuus on riittävän rehevää.

Ruokavalio

Syö uidessaan sekä vesikasveja että pieniä vesieläimiä, kuten sammakontoukkia; lisäksi nilviäisiä, matoja, hyönteisiä, pikkukaloja, raatoja ja toisinaan myös muiden lintujen munia.

Käyttäytyminen

Soidinaikaan ääntely voi olla kantavaa, mutta muuten laji on melko hiljainen ja piilotteleva; pesimäaikaan reviiritietoinen. Pohjoiset kannat muuttavat, mutta osa jää talvehtimaan sulapaikoille.

Lähteet

Kuva: Alexis Lours, CC BY 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Common moorhen (Gallinula chloropus) France.jpg

Ääni: Sonothèque ADVL, XC919424, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/919424

Ääni: Joost van Bruggen, XC436938, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/436938

Ääni: Sonothèque ADVL, XC919286, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/919286

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27364

Tutustu myös