Lintupassi
Suomi
Punajalkaviklo

Punajalkaviklo

Tringa totanus

Tunnista punajalkaviklo äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Punajalkaviklolla on laaja levinneisyysalue: se pesii suurimmassa osassa Eurooppaa, ja levinneisyys jatkuu Etelä-Venäjän ja Kazakstanin kautta Kiinan ja Mongolian itäosiin. Laji on paikkalintu Länsi-Euroopassa ja Välimerellä, mutta pohjoiset ja itäiset populaatiot muuttavat muun muassa Länsi-Eurooppaan ja Länsi-Afrikkaan. Monin paikoin pesimäkannat ovat taantuneet; minkin poistaminen on paikoin auttanut kantoja elpymään. Suomessa punajalkaviklo pesii koko rannikkoseudulla ja merensaaristossa Perämereltä itäiselle Suomenlahdelle sekä paikoin sisämaassa aina Oulunjärvelle asti, lisäksi Utsjoen ja Enontekiön pohjoisimmilla tuntureilla; pesimäkannan kooksi on arvioitu 4 500–6 000 paria. Pitkällä aikavälillä havaintomäärät ja pesimäkanta ovat taantuneet, ja laji on luokiteltu Suomessa silmälläpidettäväksi.

Tiesitkö tätä?

  • Suomen rengastustietojen mukaan vanhat punajalkaviklot muuttavat keskimäärin jopa kuukautta aikaisemmin kuin nuoret.
  • Paikoin Suomen saaristossa punajalkaviklon pesimäkannat ovat elpyneet minkin tehokkaan poistopyynnin jälkeen.

Ääntely

Laulu
Lentoääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Tunnistaa kirkkaanpunaisista jaloista ja punatyvisestä, tummakärkisestä nokasta. Höyhenpuku on ruskeankirjava; lennossa erottuvat valkea yläperä ja selkäkiila sekä siiven leveä valkoinen takareuna. Nuorilla on kellertävät jalat. Ääni on kuuluva ”tjyy-hy” sekä varoittaessa toistuva ”kip-kip-kip”.

Heimo

kurpat

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

ruskea, valkoinen, harmaa, punainen

Elinympäristön kuvaus

Monenlaiset kosteikot, kuten rantaniityt, suot ja laitumet; saaristossa pesii usein lokkilintujen yhdyskunnissa. Talvehtii lieterannoilla ja jokisuistoissa.

Ruokavalio

Syö pääasiassa pieniä selkärangattomia, kuten matoja, äyriäisiä, nilviäisiä ja hyönteisiä, joita etsii rantasorasta, lietteiltä ja matalasta vedestä; voi toisinaan napata myös pikkukaloja ja sammakonpoikasia.

Käyttäytyminen

Pesimäaikana äänekäs ja varoitteleva; istuu usein tolpan päässä. Koiras esittää melodisen laululennon. Vanhat linnut muuttavat syksyllä keskimäärin jopa kuukautta aikaisemmin kuin nuoret.

Lähteet

Kuva: Charles J. Sharp, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Common redshank (Tringa totanus) breeding Marken.jpg

Ääni: Pascal Christe, XC466471, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/466471

Ääni: Sonothèque ADVL, XC949954, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/949954

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27620

Tutustu myös