
Kaulushaikara
Botaurus stellaris
Kaulushaikara on ruovikkoisten lintuvesien laji, jonka kumea ja kauaskantoinen puhallus on kesäyölle tunnusomainen. Laji on hämäräaktiivinen ja huomaamaton reviirin kuulutuksen ulkopuolella. Se esiintyy Länsi-Euroopasta Tyynellemerelle lauhkealla vyöhykkeellä. Suomessa laji on melko uusi tulokas ja esiintyy levinneisyytensä pohjoisrajalla. Suomen kaulushaikarat talvehtivat rengaslöytöjen perusteella Keski- ja Itä-Euroopassa, ja kaukaisimpia yksilöitä on tavattu Välimereltä ja Mustaltamereltä.
Tiesitkö tätä?
- Suomen kanta on kasvanut 1990-luvulta alkaen, ja kasvu kiihtyi 2000-luvulla.
- Kumea, kauaskantoinen puhallus kuuluu kesäöiden ruovikoihin ja paljastaa muuten piilottelevaa lajia.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Kookas, ruskeankirjava ja voimakkaasti juovikas haikara, jonka väritys sulautuu ruovikkoon. Usein pysyttelee piilossa ja jähmettyy pystyyn ruovikon suojassa; koiraan kumea puhallus on hyvin tunnusomainen. Lennossa raskas ja pyöreähkösiipinen; erotettavissa muista haikaroista tummanruskeasta, raidallisesta yleisilmeestä ja vahvasta ruovikkosidonnaisuudesta.
Heimo
haikarat
Koko
Hyvin iso (joutsen)
Värit
ruskea, musta, oranssi, valkoinen
Elinympäristön kuvaus
Ruovikkoiset lintuvedet ja laajat, tiheät ruovikot järvien ja merenlahtien reunoilla.
Ruokavalio
Syö pääasiassa kaloja, sammakoita ja muita pieniä vesieläimiä sekä suurikokoisia selkärangattomia, toisinaan myös pieniä nisäkkäitä ja lintujen poikasia; saalistaa tyypillisesti ruovikoiden suojassa matalassa vedessä.
Käyttäytyminen
Hämäräaktiivinen ja huomaamaton; koiras ilmoittaa reviiriään kumealla puhalluksella. Muuttaa usein öisin.
Lähteet
Kuva: Francesco Veronesi from Italy, CC BY-SA 2.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Eurasian Bittern - Torrile - Italy 4528 (15409347121).jpg
Ääni: Miro Demko, XC362697, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/362697
Ääni: Joost van Bruggen, XC434683, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/434683
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.26164
