Karikukko

Karikukko

Arenaria interpres

Tunnista karikukko äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Melko harvinainen

Karikukko on enimmäkseen arktinen kahlaaja, joka pesii Pohjois-Amerikan ja Siperian pohjoisilla rannikoilla sekä Grönlannissa, Fennoskandiassa ja Itämeren rannikolla. Talvehtimisalueet ovat hyvin laajat, ulottuen Länsi-Euroopan, Afrikan, Amerikan, Etelä-Aasian ja Australian rannikoille. Suomessa laji pesii meren saariston puuttomilla luodoilla, usein tiira- ja lokkiyhdyskunnissa. Suomesta muuttavat karikukot suuntaavat lounaaseen. Lajin pitkäaikainen taantuma on ollut jyrkkä, ja se on Suomessa erittäin uhanalainen.

Tiesitkö tätä?

  • Suomessa rengastettuja karikukkoja on tavattu Länsi-Euroopan lisäksi myös Länsi-Afrikan rannikoilta.
  • Karikukon englanninkielinen nimi turnstone kertoo sen tavasta käännellä kiviä ravintoa etsiessään.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Tukevarakenteinen kahlaaja, jonka pesimäasussa on näyttävä musta–valko–oranssi kirjavuus; jalat ovat kirkkaan oranssit ja nokka lyhyehkö, hieman ylöspäin kaartuva. Pään mustavalkoiset kuviot ovat koiraalla pesimäaikaan selvemmät, mutta sukupuolet ovat samannäköisiä; ääni on terävä, kitisevä sarja. Erottuu muista kahlaajista kirjavan höyhenpukunsa ja oranssien jalkojensa ansiosta.

Heimo

kurpat

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

oranssi, musta, valkoinen, ruskea

Elinympäristön kuvaus

Pesimäaikana suosii rannikkoja ja ulkosaariston puuttomia luotoja, usein tiira- ja lokkiyhdyskunnissa; paikoin myös rannikkotasankoja, soita ja tundraa. Pesimäkauden ulkopuolella viihtyy enimmäkseen merenrannoilla, kuten kivikkoisilla ja vuorovesirannoilla.

Ruokavalio

Syö pääasiassa rannikon selkärangattomia, kuten matoja ja äyriäisiä, joita se etsii kääntelemällä kiviä ja levää; käyttää ajoittain myös kasvisravintoa ja voi pesimäyhdyskunnissa ryöstää muiden lintujen munia.

Käyttäytyminen

Yksiavioinen, maassa pesivä reviirilintu; pesä piilotetaan kivien, ruohotuppojen tai kallionhalkeamien suojaan, ja poikaset ovat pesäpakoisia. Muutolla kulkee usein yksittäin tai pienissä parvissa, mutta talvikaudella on sosiaalinen ja ruokailee parvina.

Lähteet

Ääni: Sonothèque ADVL, XC730512, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/730512

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27642

Tutustu myös