
Idänuunilintu
Phylloscopus trochiloides
Idänuunilinnun levinneisyysalue ulottuu Itä-Euroopasta ja Fennoskandiasta Keski-Aasiaan ja Himalajalle. Se on pitkänmatkan muuttaja, joka talvehtii Etelä-Aasiassa. Mieluisinta pesimäympäristöä ovat luonnontilaiset, iäkkäät ja kuusivaltaiset sekametsät. Suomessa idänuunilinnun levinneisyys yltää Lapin eteläosiin asti, ja vahvin kanta on Itä- ja Etelä-Suomessa; laji on melko harvalukuinen ja esiintyy vuosittain vaihtelevasti (arvio 3 000–10 000 paria).
Tiesitkö tätä?
- Idänuunilinnun kevätmuutto on aikaistunut keskimäärin kahdeksalla vuorokaudella seurantajakson aikana.
- Idänuunilinnut muuttavat Euroopasta Etelä-Aasiaan, joten ne kulkevat talvehtimaan itään eikä etelään.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Pieni, vihertävä uunilintu, jonka selkäpuoli on harmahtavan vihreä ja vatsapuoli vaalea; silmäkulmassa vaalea juova. Paras tuntomerkki on kapea, vaalea siipijuova, joka erottaa sen pajulinnusta ja tiltaltista. Laulu on iloinen, hyppivä säe terävine, korkeine äänineen; kutsuääni on kaksiosainen ”tsi-lih”.
Heimo
kertut
Koko
Pikkuinen (hippiäinen)
Värit
vihreä, valkoinen, keltainen, harmaa
Elinympäristön kuvaus
Pesii mieluiten luonnontilaisissa, iäkkäissä ja kuusivaltaisissa sekametsissä.
Ruokavalio
Hyönteissyöjä.
Käyttäytyminen
Pitkänmatkan muuttaja ja myöhäinen saapuja, joka kulkee muutolla itäistä reittiä Etelä-Aasiaan. Kannat ja havaintomäärät vaihtelevat voimakkaasti vuosittain. Suomessa kevään ensimmäiset idänuunilinnut havaitaan usein toukokuun puolivälissä ja päämuutto on toukokuun lopulta kesäkuun puoliväliin; syksyllä laji on selvästi harvalukuisempi, havainnot painottuvat heinä–elokuulle ja elokuun puolivälin jälkeen se on hyvin harvinainen.
Lähteet
Kuva: Dibyendu Ash, CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Greenish Warbler Sikkim India 11.05.2014.jpg
Ääni: Jochem Verweij, XC905134, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/905134
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.33891
