Lintupassi
Suomi
Haahka

Haahka

Somateria mollissima

Tunnista haahka äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Yleinen

Haahka on pohjoinen merisorsa, jonka pesimäalueet ulottuvat Fennoskandian, pohjoisen Ison-Britannian, Islannin ja Itä-Siperian rannikoille sekä Huippuvuorille ja Franz Joosefin maalle; lisäksi se pesii laajalti Pohjois-Amerikan ja Grönlannin rannikoilla. Se kerääntyy sopiville matalikkoalueille sekä kevätmuutolla että pesinnän jälkeen. Itämeren haahkakanta on taantunut 1990-luvulta alkaen, erityisesti pesivien naaraiden kasvaneen kuolleisuuden, alentuneen poikastuoton ja tautien vuoksi; laji on kansainvälisesti silmälläpidettävä. Suomessa haahka pesii puhtaasti merialueilla, ja levinneisyys on yhtenäinen Suomenlahden itäosista Ahvenanmaan kautta Merenkurkkuun; lisäksi se pesii harvempana Perämerellä. Suomessa haahka pesii myös pienillä metsäpeitteisillä saarilla sisäsaaristossa.

Tiesitkö tätä?

  • Haahka on Hangon lintuaseman tunnuslaji ja kevään runsaslukuisin muuttolintu Haliaksella.
  • Hangon läntinen saaristo on merkittävä haahkan sulkasato- ja kerääntymäalue, jonne alkukesällä voi kertyä yli 20 000 sulkivaa yksilöä.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Suuri, pönäkkä merisorsa, jolla on kiilamainen pää ja nokka. Koiras on selvästi kontrastikas: valkea selkä ja rinta, musta päälaki ja musta alaruumis sekä vihertävä niska; naaras on kauttaaltaan ruskeankirjava ja poikkijuovainen. Maissa lintu näyttää kömpelöltä, mutta vedessä se on ketterä uimari ja sukeltaja.

Heimo

sorsat

Koko

Hyvin iso (joutsen)

Värit

valkoinen, musta, vihreä

Elinympäristön kuvaus

Pesii merialueilla, erityisesti ulko- ja välisaariston puuttomilla luodoilla, usein lokkien ja tiirojen yhdyskuntien suojassa; karttaa suuria metsäsaaria maapetojen vuoksi. Kerääntyy matalikoille muuton aikaan ja pesinnän jälkeen.

Ruokavalio

Syö pääasiassa sinisimpukoita, joita se sukeltaa matalikoilta ja nielee kokonaisina; lisäksi muita nilviäisiä, äyriäisiä ja piikkinahkaisia.

Käyttäytyminen

Kerääntyy keväällä ja pesinnän jälkeen suuriksi parviksi matalikoille. Koiraiden osuus pesinnässä päättyy, kun naaras aloittaa hautomisen, ja koiraat siirtyvät sulkasatoalueille; alkukesällä sulkivia haahkoja kerääntyy laajoille merialueille. Naaras vuoraa pesänsä tuuhealla untuvalla, ja poikueet yhdistyvät usein ”päiväkodeiksi”. Koiraan ääni on matala, päivittelevä ”o-hhoo”, naaraan ääni matalaa kotkotusta. Suomessa kevätmuutto huipentuu maalis–huhtikuussa, ja syysmuutto on vaatimattomampaa ja kulkee kauempana avomerellä; koiraat siirtyvät sulkasatoalueille toukokuun puolivälissä.

Lähteet

Kuva: Ryzhkov Sergey, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Пухівка на Кінбурнській косі.jpg

Ääni: Unknown, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Common_Eider_(Somateria_mollissima)_(W1CDR0001491_BD11).ogg

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.26419

Tutustu myös