Svenska
English
Polski
Čeština
Slovenčina
Norsk
Dansk
Etelänkiisla
Uria aalge
Tunnista etelänkiisla äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.
Etelänkiisla on sirkumpolaarinen merilintu, joka pesii yhdyskunnissa Pohjois-Atlantin, Pohjoisen Jäämeren ja Pohjois-Tyynenmeren alueella; Euroopassa pesintä painottuu Atlantin, Barentsinmeren ja Itämeren kallioisille lintuvuorille. Itämeren pesimäkanta keskittyy Gotlannin suuriin yhdyskuntiin. Laji talvehtii avomerellä. Suomessa pesintöjä on tunnettu vuodesta 1957 alkaen; kanta on sittemmin kasvanut, mutta on yhä erittäin harvalukuinen. Valtaosa pareista pesii edelleen Loviisan Aspskärillä, yksittäisiä pareja on myös Kymenlaakson saaristossa sekä Ahvenanmaan pääsaaren pohjoispuolella. Suomessa pesivät linnut muuttavat talveksi eteläiselle Itämerelle.
Tiesitkö tätä?
- Ensimmäiset Suomessa todetut pesinnät löytyivät vuonna 1957 Loviisan Aspskärin ruokkiyhdyskunnasta.
- Suomessa etelänkiislat ovat runsastuneet tietyillä merimetsoluodoilla, sillä merimetsoyhdyskunnat tarjoavat niille ja muille ruokkilinnuille suojaa.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Virtaviivainen, mustavalkoinen merilintu: pää, selkä ja siivet ovat tummat, vatsapuoli valkea; lintu seisoo kallioilla pystyasennossa. Nokka on melko kapea ja suora. Laji sekoittuu helposti pohjankiislaan, josta sen erottaa yleensä sirompi yleisilme ja hoikempi nokka ilman vaaleaa suupieliviirua; varma määritys vaatii usein hyvät olosuhteet ja kokemusta.
Heimo
ruokit
Koko
Iso (varis)
Värit
musta, valkoinen, ruskea
Elinympäristön kuvaus
Kallioiset lintuvuoret ja jyrkät merikalliot pesimäaikana; talvella avomeri.
Ruokavalio
Pyydystää sukeltamalla, siivillään veden alla uiden, pieniä kaloja ja äyriäisiä.
Käyttäytyminen
Pesii hyvin tiheinä yhdyskuntina kalliokielekkeillä ilman varsinaista pesää; ainoa muna haudotaan jalkojen päällä paljaalla kalliolla. Poikanen lähtee pesältä noin kolmen viikon iässä mereen isänsä saattelemana, ja aikuiset ovat pesinnän jälkeen sulkasadon vuoksi 1–2 kuukautta lentokyvyttömiä. Lentää nopeasti mutta ei kovin ketterästi. Haliaksella etelänkiisloja tavataan toukokuun alkupuoliskolta marraskuulle, havaintojen painottuessa kesä–heinäkuulle; tällöin linnut nähdään usein liikkuvien ruokkiparvien mukana, pääosin pesimättöminä kiertelijöinä, ja heinäkuun loppupuolella joukossa on todennäköisesti myös syysmuuttajia. Elo–syyskuussa havaintoja on hyvin vähän. Havaintomäärät ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet pesimäkannan vahvistuttua ja havainto-optiikan kehityttyä.
Lähteet
Kuva: DickDaniels (http://theworldbirds.org/), CC BY-SA 3.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Common Murre RWD1.jpg
Ääni: Sonothèque ADVL, XC1041354, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/1041354
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27853
