Lintupassi
Suomi
Pikkulepinkäinen

Pikkulepinkäinen

Lanius collurio

Tunnista pikkulepinkäinen äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Yleinen

Pikkulepinkäinen esiintyy suurimmassa osassa Eurooppaa ja läntistä Aasiaa, ja talvehtii trooppisessa Afrikassa vyöhykkeellä Etiopiasta Namibiaan ja Etelä-Afrikkaan. Se on avoimien ympäristöjen laji, joka tarvitsee tilaa ja tähystyspaikkoja saalistusta varten. Tyypillisiä pesimäympäristöjä ovat katajikkoniityt, pensaistuvat pellot, rantaniityt, maatalousympäristöt, risukkoiset hakkuuaukeat ja muut puoliavoimet ympäristöt. Suomessa yhtenäinen levinneisyysalue yltää Oulun seudulle. Suomessa pesii arviolta 50 000–80 000 paria, ja kannanvaihtelut ovat olleet suuria, viime vuosina monin paikoin väheneviä.

Tiesitkö tätä?

  • Suomessa pikkulepinkäisen koiraat muuttavat keväällä keskimäärin kaksi päivää ennen naaraita.
  • Pikkulepinkäinen varastoi saalistaan oksankärkiin ja piikkeihin.

Ääntely

Laulu
Kutsu
Varoitusääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Koiras: leveä musta silmäjuova (rosvonaamari), vaaleanharmaa päälaki ja niska, valkea kurkku, punaruskea selkä ja vaalean ruskehtavanpunertava alapuoli; naamarin yläreunassa ja otsassa usein kapea valkoinen juova. Pyrstö on musta, ja uloimpien pyrstösulkien tyvillä on valkoista. Naaras: ruskea–ruskeanharmaa päälaki ja himmeän ruskea selkä, alapuoli likaisen kellanvalkea karkealla aaltomaisella suomutuksella, ruskea silmäjuova. Koiraan selvästi punaruskea selkä ja leveä musta naamari sekä pyrstön musta–valkoinen kuvio auttavat erottamaan sen muista lepinkäisistä.

Heimo

lepinkäiset

Koko

Pieni (varpunen)

Värit

ruskea, harmaa, musta, valkoinen

Elinympäristön kuvaus

Avoimet ja puoliavoimet alueet, joissa on tilaa ja tähystyspaikkoja: katajikkoniityt, pensaistuvat pellot, rantaniityt, maatalousympäristöt sekä risukkoiset hakkuuaukeat.

Ruokavalio

Pääravintona ovat hyönteiset, erityisesti kovakuoriaiset, sekä muut selkärangattomat. Syö myös pieniä nisäkkäitä, huonokuntoisia lintuja ja linnunpoikasia sekä matelijoita.

Käyttäytyminen

Yömuuttaja, joka liikkuu aktiivisesti myös päivän valoisan ajan, erityisesti keväällä. Syysmuutolle lähtevät ensin vanhat naaraat, sitten vanhat koiraat ja viimeisenä nuoret. Varastoi saalista oksankärkiin ja piikkeihin. Suomessa kevään ensimmäisiä havaitaan toukokuun alkupuoliskolla ja päämuutto ajoittuu toukokuun loppupuoliskolta kesäkuun alkuun; syksyllä havaintomäärät kasvavat heinäkuun puolivälin jälkeen, päämuutto on elokuun alussa ja syyskuun puolivälissä laji on jo harvalukuinen. Rengaslöytöjen perusteella suomalaiset linnut suuntaavat talvehtimisalueilleen Kaakkois-Euroopan ja Välimeren itäosien kautta.

Lähteet

Kuva: Antonios Tsaknakis, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Red-backed shrike.jpg

Ääni: Pascal Christe, XC799451, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/799451

Ääni: Pascal Christe, XC799455, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/799455

Ääni: Pascal Christe, XC1156720, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/1156720

Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.32561

Tutustu myös