
Merimetso
Phalacrocorax carbo
Merimetso pesii laajoilla alueilla Euraasiassa, Afrikassa ja Australiassa sekä läntisen Atlantin rannikkoseudulla; Euroopassa pesimäalueet keskittyvät Brittein saarille, Ranskaan, Saksaan, Itämerelle ja Norjan rannikolle. Euroopassa pesii kahta alalajia: Norjan rannikolla carbo ja muualla sinensis. Itämeren kanta on kasvanut voimakkaasti viime vuosikymmeninä, ja laji herättää keskustelua kalastuksen näkökulmasta. Suomessa merimetso palasi pesimälinnustoon vuonna 1996, ja kanta on kasvanut noin 25 000 pariin; runsastuminen pysähtyi vuoden 2015 jälkeen. Levinneisyys ulottuu Ahvenanmaalta Perämerelle ja itäiselle Suomenlahdelle, mutta pesimäyhdyskunnat keskittyvät alle sadalle luodolle tai saarelle. Suomalaiset merimetsot muuttavat lounaaseen Länsi- ja Lounais-Eurooppaan talvehtimaan. Merimetson ei ole todettu heikentävän esimerkiksi kuhan ja ahvenen saalismääriä.
Tiesitkö tätä?
- Haliaksella syksyn päämuuton huippupäivinä voidaan havaita yli 2 000 muuttavaa merimetsoa.
- Merimetson höyhenpuku kastuu sukeltaessa, ja siksi se kuivattelee siipiään levitettyinä.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Iso, enimmäkseen musta merilintu, jolla on pitkä ja järeä nokka, pitkä pyrstö ja paksu, pitkä kaula; lennossa vaikutelma on hanhimainen. Soidinpuvussa päähän tulee valkoista kuviointia ja reiden kohdalle suuri valkoinen laikku. Nuoret linnut ovat tummanruskeita, vatsapuoli selvästi vaaleampi.
Heimo
merimetsot
Koko
Hyvin iso (joutsen)
Värit
musta, valkoinen, keltainen
Elinympäristön kuvaus
Rannikko- ja saaristoalueet, suojaiset luodot ja saaret sekä paikoin järvet ja joet; ruokailu- ja levähdyspaikkoina toimivat merenlahdet ja jokisuistot. Alalaji sinensis pesii usein puissa.
Ruokavalio
Syö pääosin pieniä, runsaana esiintyviä ja helposti saalistettavia kaloja, joita pyydystää sukeltamalla sekä merellä että makeissa vesissä; saalislajit vaihtelevat saatavuuden mukaan. Satunnaisesti ottaa myös suurempia kaloja sekä äyriäisiä ja meressä eläviä matoja.
Käyttäytyminen
Pesii yhdyskunnissa lähellä vettä ja käyttää samoja pesäpaikkoja vuodesta toiseen; pesä on oksista koottu ja voi sijaita puissa, kallionkielekkeillä tai maassa luodoilla. Linnut liikkuvat pesimäyhdyskuntien ja ruokailualueiden välillä, ja ruokailupaikat voivat sijaita kaukana pesistä. Pohjoiset kannat muuttavat talveksi etelämmäs. Suomessa merimetso on näkyvä huhti–syyskuussa ja runsaslukuinen läpimuuttaja: kevätmuutto alkaa usein maaliskuun alussa ja painottuu maaliskuun lopusta huhtikuun puoliväliin. Syksyn päämuutto ajoittuu elokuun lopulta syyskuun loppuun, jolloin paikalliset kerääntymät kasvavat merkittäviksi; muutto jatkuu vielä alkutalveen, ja leutoina talvina merimetsoja voidaan nähdä myös keskitalvella.
Lähteet
Kuva: MPF, CC BY-SA 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:2021-05-05 Phalacrocorax carbo carbo, Killingworth Lake, Northumberland 1-1.jpg
Ääni: Sonothèque ADVL, XC1059525, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/1059525
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.26043
