Svenska
English
Polski
Čeština
Slovenčina
Norsk
Dansk
Merilokki
Larus marinus
Tunnista merilokki äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.
Merilokin pesimäalueet keskittyvät Länsi-Eurooppaan, Fennoskandiaan ja Pohjois-Amerikan itärannikolle; lisäksi se pesii eteläisessä Grönlannissa, Islannissa ja Huippuvuorilla. Merilokit ovat paikkalintuja tai lyhyen matkan muuttajia. Suomessa merilokkia tavataan kaikkialla merialueiden saaristossa sekä eteläisimmän Suomen, Kainuun ja Lapin suurimmilla järvenselillä, ja pesimäkannan kooksi on arvioitu noin 2 500 paria. Suomalaisista valtaosa talvehtii eteläisellä Itämerellä.
Tiesitkö tätä?
- Haliaksen merilokkimäärät ovat pitkällä aikavälillä puoliintuneet; suurin pudotus on talvihavainnoissa, mihin ovat vaikuttaneet mm. pesimäkannan taantuminen, Hangon kaatopaikan sulkeminen ja teollisen kalastuksen loppuminen.
- Merilokki on maailman suurin lokkilaji.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Suurin lokkilaji: aikuisella valkea pää ja vartalo, musta selkä ja siivet, siivenkärjissä valkeat läikät. Tukeva keltainen nokka, jossa punainen pilkku; jalat lihan- tai harmaanpunertavat. Tanakampi kuin selkälokki ja harmaalokki; selkälokilla keltaiset jalat ja sirompi olemus, harmaalokilla harmaa selkä. Nuoret ovat ruskehtavia ensimmäisinä vuosina ja saavuttavat aikuispuvun noin nelivuotiaina; äänet ovat harmaalokkia syvemmät ja voimakkaammat.
Heimo
lokit
Koko
Hyvin iso (joutsen)
Värit
valkoinen, musta, keltainen, punainen
Elinympäristön kuvaus
Merialueiden saaristo ja suurimmat järvenselät. Pesintä painottuu pienten puuttomien karien täplittämään väli- ja ulkosaaristoon.
Ruokavalio
Kaikkiruokainen; pääravintona kala, kuten silakka. Ryöstää usein muilta linnuilta niiden saaliin ja syö myös vesilintujen poikasia ja pieniä vesilintuja, sekä hyönteisiä, jyrsijöitä, marjoja ja kaatopaikkojen ravintoa.
Käyttäytyminen
Paikkalintu tai lyhyen matkan muuttaja, joka talvehtii niin pohjoisessa kuin avovettä riittää. Haliaksella laji on säännöllinen mutta harvalukuinen pesimälaji: kevätmuuton huippu on maalis–huhtikuussa (ensimmäisiä saapuu helmi–maaliskuun vaihteessa) ja syysmuutto jatkuu heinä–marraskuulta vuodenvaihteen yli. Talvella se on säännöllinen, mutta harmaalokkia huomattavasti harvalukuisempi.
Lähteet
Kuva: Andreas Trepte, CC BY-SA 2.5 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Great Black-backed Gull Larus marinus.jpg
Ääni: Sonothèque ADVL, XC730806, CC0 1.0 https://xeno-canto.org/730806
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27759
