
Mehiläishaukka
Pernis apivorus
Mehiläishaukka pesii suurimmassa osassa Eurooppaa ja Länsi-Aasiaa; se puuttuu lähinnä Välimeren rannikkoseudulta, Islannista sekä Iso-Britannian ja Fennoskandian pohjoisosista. Laji on pitkänmatkan muuttaja ja talvehtii Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Suomessa mehiläishaukka pesii levinneisyysalueensa pohjoisreunalla; yhtenäinen levinneisyys yltää Tornion ja Kuusamon seudulle, ja pesimäkannaksi on arvioitu noin 3 000 paria. Kanta on taantunut 1980-luvulta alkaen, ja laji on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi.
Tiesitkö tätä?
- Havaintomäärät Haliaksella ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet, mikä on selitetty mm. optiikan kehittymisellä, vaikka Suomen pesimäkanta on taantunut.
- Mehiläishaukan pään suomumainen, tiivis höyhenpeite suojaa sitä pistiäisten pistoilta.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Keskikokoinen petolintu, jonka erottaa hiirihaukasta pitkäkaulaisesta, pienipäisestä, kyyhkymäisestä ilmeestä, suhteellisen kapeista ja suoremmista siivistä sekä selvästi pidemmästä pyrstöstä. Lennossa liitää vakaasti termiikeissä. Väritys vaihtelee tummasta vaaleaan.
Heimo
haukat
Koko
Iso (varis)
Värit
ruskea, harmaa, valkoinen, keltainen
Elinympäristön kuvaus
Pesii pääosin metsäisissä ympäristöissä, myös talousmetsissä; tarvitsee suojaisia pesäpaikkoja sekä lähiympäristöön avoimempia alueita ravinnonhankintaan.
Ruokavalio
Erikoistunut hyönteissyöjä, jonka ravinto painottuu pistiäisiin, erityisesti ampiaisten ja mehiläisten toukkiin ja pesiin. Se viettää paljon aikaa metsäpohjalla kaivaen maanalaisia pesiä, mutta ottaa myös muita hyönteisiä ja satunnaisesti pieniä selkärankaisia.
Käyttäytyminen
Pitkänmatkan muuttaja, jonka muutto etenee nopeasti. Ikäluokat eroavat muuttokäyttäytymiseltään: syksyllä nuoret lähtevät keskimäärin 2–3 viikkoa vanhojen jälkeen ja ylittävät merialueita laajemmin, kun taas vanhat kiertävät suurimmat merialueet rannikkoja tai saaristoketjuja seuraten. Haliaksella mehiläishaukka on säännöllinen läpimuuttaja: kevätmuutto alkaa tyypillisesti toukokuun puolivälissä ja jatkuu kesäkuun alkuun, syysmuutto käynnistyy elokuun alussa, huippu osuu usein syyskuun puoliväliin ja viimeisiä nähdään lokakuun alussa; lokakuun puolivälin jälkeen laji on Suomessa käytännössä harvinainen.
Lähteet
Kuva: Andreas Trepte, CC BY-SA 2.5 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Wespenbussard European honey buzzard Pernis apivorus, crop.jpg
Ääni: Benoît Van Hecke, XC580934, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/580934
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.26488
