Idänkäki

Idänkäki

Cuculus optatus

Tunnista idänkäki äänestä tai kuvasta ja merkitse havaintosi muistiin Lintupassilla.

  • Lataa App Storesta
  • Lataa se Google Playsta
Yleisyys: Harvinainen

Idänkäki on pohjoisen Euraasian metsissä pesivä käkilintu, joka kuuluu Cuculus-sukuun. Se on erotettu aiemmin Himalajankäen (Cuculus saturatus) alalajina pidetystä kokonaisuudesta omaksi lajikseen äänen ja koon erojen perusteella. Laji on salamyhkäinen ja vaikeasti havaittava; se talvehtii Kaakkois-Aasiassa ja aina Australiaan saakka, mutta talvialueen tarkka laajuus on yhä epävarma.

Tiesitkö tätä?

  • Koiras ääntää matalalla kaksisävelisellä "puu-puu" -kutsulla, joka muistuttaa harjalinnun ääntä.
  • Nimeä Cuculus horsfieldi on käytetty laajasti idänkäestä, mutta se katsotaan nykyisin Cuculus optatus -nimen nuoremmaksi synonyymiksi.

Ääntely

Ääni

Tietoa lajista

Tuntomerkit

Pituus noin 30–32 cm. Koiras on yläpuolelta ja rinnasta harmaa, vatsapuoli kermanvaalea tihein tummuin poikkijuovin; silmänympärys on paljas ja keltainen, jalat oranssinkeltaiset. Naaras ja nuoret esiintyvät harmaana muotona (rinnassa ruskehtava sävy) sekä punaruskeana muotona, jossa tummat juovat peittävät koko höyhenpuvun yläperä mukaan lukien. Erottuu tavallisesta käestä yleensä hieman sirompana: käki on keskimäärin kookkaampi ja pitkäsiipisempi, vaaleamman harmaa ja sen vatsan juovitus kapeampaa; käen alaperä on tavallisesti valkea tummalla juovituksella, kun taas idänkäellä alaperä on usein lämpimän kellertävä ja niukkakuvioinen. Koiras ääntelee tasavahvalla, matalalla kaksitavuisella puu–puu -sarjalla, mikä auttaa erottamaan sen myös C. saturatus -lajista, jonka koiraalla säe koostuu 3–4 tavusta lyhyen kirkkaan aloitusäänen jälkeen.

Heimo

käet

Koko

Keskikokoinen (rastas)

Värit

harmaa, valkoinen, musta, keltainen

Elinympäristön kuvaus

Elää ennen kaikkea metsäympäristöissä: havu-, lehti- ja sekametsissä pesimäalueellaan ja muuttoaikoina.

Ruokavalio

Syö pääasiassa hyönteisiä ja niiden toukkia; etsii ravintoa puista ja pensaista sekä myös maasta.

Käyttäytyminen

Salamyhkäinen ja enimmäkseen hiljainen pesimäkauden ulkopuolella; koiras antaa lisääntymiskaudella matalia kaksisävelisiä kutsuja ja naaras syvän, pulputtavan trillin. Laji on pesäloinen ja munii usein Phylloscopus-suvun uunilintujen pesiin; muniin voi liittyä isäntälajin munien jäljittelyä, haudonta kestää noin 12 päivää ja poikanen lähtee pesästä 17–19 päivän iässä, pudotettuaan sitä ennen isäntälajin munat tai poikaset.

Lähteet

Tutustu myös