
Heinäkurppa
Gallinago media
Heinäkurppa on metsästyksen ja elinympäristöjen katoamisen vuoksi Euroopassa voimakkaasti taantunut kahlaajalaji. Se pesii Skandinavian tunturiniityillä sekä Itä-Euroopan kosteilla niityillä ja talvehtii Afrikassa, jopa hyvin etelässä. Suomessa laji on äärimmäisen uhanalainen, ja pesiviä lintuja on vain muutamia pareja.
Tiesitkö tätä?
- Suomen ainoa ulkomainen heinäkurpan rengaslöytö on Namibiasta.
- Koiraat kokoontuvat ryhmäsoitimelle ja esittävät omintakeista, suhisevaa soidintaa.
Ääntely
Tietoa lajista
Tuntomerkit
Ruskeapilkkuinen ja hyvin maastoutuva kahlaaja; vatsapuolen pilkut ovat pienempiä kuin selkäpuolen. Tanakampi kuin taivaanvuohi ja kooltaan taivaanvuohen ja lehtokurpan väliltä. Kutsuääni on matala, kyllästynyt “gäääh”, ja soidinääni omituinen, poukkoileva suhina.
Heimo
kurpat
Koko
Keskikokoinen (rastas)
Värit
ruskea, musta, valkoinen, harmaa
Elinympäristön kuvaus
Pesii Skandinavian tunturiniityillä ja Itä-Euroopan kosteilla niityillä. Muuttoaikoina tavataan rantaniityillä ja muissa kosteikoissa; viihtyy usein niityn kuivemmissa osissa.
Ruokavalio
Syö kastematoja ja hyönteisiä, joita se kaivelee mudasta ja ruohonjuuritasolta.
Käyttäytyminen
Koiraat soidintavat keväisin ryhmäsoitimella, naaras vastaa pesinnästä ja poikasten hoidosta. Muuttoaikoina linnut lepäilevät usein rantaniityillä. Haliaksella laji on harvinainen, ja havainnot painottuvat elokuusta lokakuuhun.
Lähteet
Kuva: christoph_moning, CC BY 4.0 https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Great Snipe (Gallinago media), Åre, Jämtland, Sweden 15.jpg
Ääni: Robert Petersen, XC994704, CC BY-SA 4.0 https://xeno-canto.org/994704
Teksti: FinBIF species descriptions, CC BY 4.0 https://laji.fi/taxon/MX.27665
